Kahvittelua ja hierontaa sadepäivinä

Onneksi tässä kaupungissa tekeminen ei lopu kesken mikäli sää on sateista. Ja nyt on ollut viimeiset viikot harmaata ja sateista, mutta se tekee kaupungissa olosta ehkä jopa hieman inhimillisempää kuin jos aurinko porottaisi kuumasti kirkkaalta taivaalta. Sateet tulevat ja menevät ja niiden kestoa ja voimakkuutta ei koskaan voi ennalta arvioida. Sateet ovat myöskin pitäneet kaupungin keskustan ilmanlaadun suhteellisen hyvänä. Kahviloita on aivan joka kadun kulmassa ja ihan hyvää kahvia niistä saakin. Eniten on ehkä koukuttanut Starbucks ja San Francisco –ketjujen kahvit. Molemmissa hyvät valikoimat myös jäisiin kahveihin, joihin ei voi olla ottamatta kermavaahtoa päälle.

Toinen oivallinen tapa viettää sadepäivää on hieronta. Löytyi ihan sattumalta joku randompaikka ihan tästä läheltä ja sen päätin testata. Oli ehkä turhan kallis verrattuna siihen, että menemällä hieman ydinkeskustan ulkopuolella netin mukaan todella halpoja paikkoja löytyy. Samoin paikalliset kuponkiuutiset, eli Groupon tarjoaa hyviä diilejä. Mutta tämä paikka, missä kävin, oli aivan mainio. On ollut tässä jotenkin selkä semisti jumissa kaiken istumisen ja möllöttämisen jäljiltä, joten auki se oli saatava ja se saatiin auki. Hieroja oli todella pieni kiinalainen mies Ahphi nimeltään (eli Ahti vaan), mutta hän kyllä murjoi oikein kunnolla. Ei ollut mitään hellävaraista silittelyä, vaan kunnon vääntelyä ja taputtelua. Vaivuin minuutti minuutilta vain vetelemäksi ja tunsi kuinka selkäkin liikkui taas normaalisti. Saattaa olla, että menen Ahdin käsittelyyn toisenkin kerran. Olen yrittänyt tuossa alakerran salilla aina treenien jälkeen venytellä selkää, mutta en vaan saa sitä sellaiseksi kuin se voisi olla. Ehkä jooga auttaisi tai personal trainer. Salin henkilökunnan mukaan siellä pitäisi alkaa meille asukkaille jooga tammikuussa, joten sitä pitää ehdottomasti käydä kokeilemassa. Huhut kertovat myös Zumban alkamisesta, mutta siihen suhtaudun vielä vähän varauksella.

Surulliset tulvat ja AirAsian lento-onnettomuus

Sydän syrjällään olen seurannut tulvien aiheuttamaa tilannetta Kaakkois-Aasiassa, vielä ei näytä monsuunit hellittäneet, joten suuri hätä on siellä paikallisilla ihmisillä. Onneksi median tietojen mukaan alueella on kovasti saatu jo ruoka- ja juoma-apua. Kestää tosi pitkään, että ihmiset pääsevät koteihinsa korjaamaan tulvien tuhoja ja aloittamaan arkea. Osassa Koillis-Aasiaa vesi on alkanut jo laskea ja ihmiset ovat päässeet hankkimaan esimerkiksi bensaa ja polttoöljyä, jotta ainakin generaattoreita saadaan käyntiin. Ei tässä surkuttelu auta eikä tilanne sillä parane, mutta eikai myötätunto koskaan ole pahasta. Kaikkea hyvää ja todellakin parempaa uutta vuotta toivon Malesialle.

Toinen järkyttävä uutinen on AirAsian koneen putoaminen mereen. Viimeisempien tietojen mukaan koneen putoamispaikka on saatu aika hyvin selville, sillä merestä on löytynyt sen näköisiä esineitä, että voisivat kuulua ko. lentokoneelle. BBC:n mukaan alueelta olisi nostettu yli 40 hengen ruumiit pelastus- ja etsintälaivaan. Tätä ei ole vielä kuitenkaan tähän mennessä varmistettu. Aivan kamala onnettomuus ja koettelee taas Malesiaa tämäkin sillä AirAsia on malesialainen lentoyhtiö. Jos tässä tapahtumassa on jotain hyvää, niin se on se, että kone on todennäköisesti löytynyt, eikä edelleen kadoksissa niin kuin keväällä kadonnut Malesian Airwaysin kone. Epävarmuus on yksi kaikkein inhottavimmista tunteista.

Itse olen useaan kertaan lentänyt AirAsia-koneilla ja matka on aina mennyt mallikkaasti. En ole koskaan osannut pelätä koneeseen astuessani. Uskon, että en tule pelkäämään kun seuraavan kerran lennän ko. yhtiön koneilla. Nämä ovat aina yksittäisiä järkyttäviä tapahtumia ja sen varassa ei kannata jättää toteuttamatta unelmia ja sellaisia matkakohteita jossa on aina halunnut vierailla.

Surullisten uutisten keskellä aina pysähtyy, mutta samalla se nostaa toivoa paremmasta huomisesta.

Advertisement

Tapaninpäivää ja tulvatilannetta

Kyllä taitaa joulu olla tältä vuodelta vietetty. Joulupäivä meni rauhallisissa merkeissä ja pieniä makumatkoja tehden. Taiwanilainen ravintola (KiKi) tarjosi huikean maittavan jouluaterian, joka ei millään muotoa ollut se sellainen perinteinen jouluateria vaan perinteistä taiwanilaista safkaa. Tarkoitus oli lähteä ulos, mutta täällä oli todella upea myrsky. Vettä tuli kaatamalla ja upeaa salamointia pilvenpiirtäjien välissä ja päällä. Tapaninpäivänä ei satanut juuri ollenkaan, joten pääsi rauhassa tallustelemaan puiston reunaa ostarille lounaalle ja kuuntelemaan aivan sairaan hyvän bändin esiintymistä. Heillä oli todella laajalla kirjolla biisejä, osa jouluisia ja osa ikivihreitä.

Pienen ostarikeikan jälkeen vuorossa lounasta sushipaikassa. Hyvää oli sekin. Illalla sitten muutamaan baariin pelaamaan biljardia ja ihmettelee menoa ja meininkiä.

Tulvat

Erityisesti Koillis-Malesia kärsii todella pahoista tulvista tällä hetkellä. Yli 100 000 ihmistä on evakoitu, koska veden pinta on noussut dramaattisesti todella laajoilla alueilla. Täällä tuntuu koko kansa osallistuvan katastrofiin tavalla tai toisella. TV:ssä on koko ajan tilinumeroita, joihin lahjoituksia tulvien uhreille voi tehdä. Samoin useisiin kauppakeskuksiin on tullut keräyslippaita ja osaan ostareista myös pisteitä, joihin voi käydä lahjoittamassa esimerkiksi vaatteita tulvien uhreille. Sosiaalinen media elää vahvasti hengessä mukana. Esimerkiksi hästägillä #prayformalaysia pystyy seuraamaan twitterissä viimeisimpiä uutisia tulvista. Hätä on todella suuri ja erityisesti juomaveden puutteesta kärsitään jo laajasti. Tulvissa kärsii myös aina eläimet, mutta onneksi niiden pelastamiseen on koottu omia tiimejä, jotka sekä keräävät avustuksia, että noutavat eläimiä ja lemmikkieläimiä turvaan. Toivotaan nyt kovasti, että monsuunisateet loppuisivat ja tulvat saataisiin pian kuriin, jotta ihmiset pääsevät takaisin koteihinsa elämään arkea.

Joulu uudessa kodissa

Luvattoman pitkään olen ollut kirjoittamatta mitään tänne, mutta korjataan asia nyt. Asunto löytyi kuin löytyikin ja nyt on kiva kämppä juuri siitä talosta mistä pitikin. Ihan viime metreille asti tuli pieniä vastoinkäymisiä. Oltiin sovittu että maanantaina olisi muutto. Edellisenä iltana myöhään tuli välittäjältä viesti, että sen kämpän, josta oli jo varausmaksu maksettu, vuokranantaja pääsisi luovuttamaan avaimet vasta 29. päivä. Siinä vaiheessa piti huokaista syvään ja laskea muutamaan sataan. Mutta tällä kaverilla oli myös toinen kämppä jota oltiin käyty katsomassa vapaana ja siihen muutto onnistuisi seuraavana päivänä. Hintakin oli edullisempi, joten päätös tehtiin siinä yhden aikaan yöllä, että siihen kämppään muutto sitten huomenna. Ja hyvä päätös se olikin.

Saatiin maanantaina avaimet klo 18 ja ei muuta kuin muuttamaan. Yritettiin olla supertehokkaita ja lähteä vielä samana iltana käymään Ikeassa, mutta se oli vähän huonompi päätös. Mentiin junalla yhden linjan päättärille, josta piti olla ilmainen Ikea-bussiyhteys kauppaan, mutta 45 minuutin venaamisen aikana ei bussia näkynyt. Yritin tilata taksia jolla olisi jatkanut ikeaan, mutta ruuhka oli niin jumalaton ettei sekään onnistunut. Ei siinä auttanut muu kuin ottaa juna takaisin kämpille. Onneksi kämpässä oli tyynyt ja aluslakanat valmiina, mutta ei sitten muuta. Hienosti meni kuitenkin eka yö sarongin alla nukkuessa.

Tiistaina sitten optimoitiin lähtö Ikeaan ruuhkien suhteen ja klo 10.15 tilattiin taksi. (Tulen kirjoittamaan takseista lisää myöhemmin koska se ansaitsee oman lukunsa.) Matka ei kestänyt kuin puoli tuntia ja maksoi sen viisi euroa. Mukavaa ja helppoa. Ikeassa oli sama valikoima kuin kaikkialla muuallakin, joten perusjuttujen hankkimiseen ei kauaa mennyt. Ja toki piti ostaa myös näkkileipää ja Kallen mätitahnaa.

Ikeasta en älynnyt ostaa hehkulamppuja uusin lamppuihin, joten myöhäisen lounaan jälkeen, joka muuten oli taas aivan huikea, oli vielä piipahdus tavaratalossa ostamassa nekin. Ilta meni kotia laittaessa ja maisemaa ihaillessa. Asunto on 32.kerroksessa, josta aukea kiva kaupunkinäkymä.

Jouluaatto
Jouluaattoaamu oli verkkainen ja meni heräillessä ja kahvia keitellessä. Ja miten itsetehty kahvi maistuukin hyvältä. Varsinkin kun täällä kaikki juomat ovat todella makeutettuja. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli joulu-uinti ja sauna. Tässä samassa talossa on pitkä uima-allas kolmannen kerroksen katolla. Altaan reunalta löytyy höyrysauna ja tavallinen sauna Harvian kiukaalla. Joten siinä samalla tuli hoidettua joulusauna. Iltapäivän ohjelmassa oli ruoka ja ruokaostokset. Kaupasta lähti mukaan punkkua ja about 200g kinkkua. Siinäpä se jouluaatto. Mukava ja taas erilainen kuin edelliset aatot. Huomenna kuntosalille.

Hyvää joulua toivotellen. Selamat hari natal!

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/8c9/76015645/files/2014/12/img_0143.jpg

/home/wpcom/public_html/wp-content/blogs.dir/8c9/76015645/files/2014/12/img_0150.jpg

Loppumetreillä asunnon haussa

Jouluhan on jo tosi lähellä. On ollut tosi mukava katella facesta kun ystävät laittavat joulua. Viimeiset joulut minulla ovat menneet sukellusmatkojen merkeissä Kaakkois-Aasiassa, mutta aina olen yrittänyt jotenkin päästä joulun tunnelmaan, joka minulle tarkoittaa rauhaa ja hyvää oloa. Olen hyvilläni siitä, että lapsuuden joulut olivat mielettömän ihania. Iso perhe, paljon hyvää ruokaa ja aivan liian paljon lahjoja. Kaikki ne traditiot mitä jouluun kuuluivat saa vuosi vuodelta enemmän arvoa. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä uusia traditioita joulun aikaan, eli pyrkiä tekemään sitä josta tällä hetkellä nautin, eli sukeltamista. Tämä tuleva joulu on kuitenkin erilainen siinä mielessä, että sukellusta ei ole luvassa vaan asunnon löytäminen ja sinne jouluksi muuttaminen. Sukellusretket alkakoon heti tammikuussa.

Tänään näimme toivottavasti toiseksi viimeisen kerran asunnon välittäjän. Nuori, innokas kaveri joka tekee pitkää päivää saavuttaaksen unelmansa. Arvostan suunnattomasti raakaa työntekoa omien unelmiensa saavuttamiseksi. Teimme päätöksen yhden asunnon ottamisesta, neuvottelimme hinnan ja kävimme tänään maksamassa asunnon vuokravarausmaksun. Huomenna, jos kaikki menee hyvin, niin teemme vuokrasopimuksen ja muutamme ko. asuntoon. Jos tulee mutkia matkaan, niin ratkotaan niitä sitten sen mukaan.

Ja koska tässä lomalla ollaan, niin ehkäpä oluen ääreen katselemaan ohikulkijoita. Hyvää sunnuntaita!

Ruokaaaa

On taas tullut syötyä hyvää. Tämä kaupunki on täynnä ruokapaikkoja. Jalan Alorilla tuli käytyä syömässä melkein viikon verran, mutta nyt kun on edessä oli siirtyminen lähemmäksi kaupungin keskustaa niin uusia ruokapaikkoja on mukavasti tullut kokeiltua. Tänään iltaruoaksi löytyi aivan hotellin vastapäätä huikean hyvä paikallisten suosima ravintola. Tarjonta oli hyvä ja hinnat todella halvat. Huomattavasti on tässä alkuhuuman jälkeen annoskoot pienentyneet, kun on tajunnut, että aikaa kyllä tällä reissulla on maistella kaikkea. Tuossa alhaalla on kuva tämän illan ruoasta ja ruokapaikasta. Huh huh kun oli hyvää.

Asuntoa ei ole vielä löytynyt, tänään taas pari tuli katsottua ja nyt sitten vain vuokraemännän hyväksyntään odotellessa, jospa hyväksyisi sen mitä tuli tarjottua kuukausivuokraksi. Ihan vinkkinä tänne pidemmäksi aikaa tuleville ja asuntoa metsästäville, että aikaa kannattaa varata kunnolla. Asuntoja kyllä on ja saman tien löytyisi kyllä uusi majapaikka, mutta ehkä tässä odotellaan sitä, joka kolahtaa heti. Joten ei sinällään mitään hätää tässä. Näin alkumatkasta voi ihan hyvin hotellissakin majoittua ja antaa aikaa sille, että se oikea löytyy. Mielellään täällä tekisivät vähintään vuoden vuokrasopimukset, mutta tarkoitus on tehdä vain 7 kuukauden sopimus, mikä osaltaan hidastaa hieman asunnon löytymistä. Tässä on asunnon metsästyksessä pyörinyt kolme neljä ”välittäjää”, jotka kyllä suurimmaksi osaksi tekevät parhaansa. Neuvottelevat vuokraajien kanssa ja ylipäätään hoitavat koko prosessin. Mukavia ovat kaikki, osa enemmän luotettavan tuntuisia kuin toiset, mutta hyvä tästä tulee. Nyt on tullut käytyä katsottua yhdestä ja samasta uudesta talosta useampikin asunto ja sijainniltaan talo olisi kyllä ihanteellinen ja koska kyseessä aivan uusi rakennus, niin asunnot hyväkuntoisia ja hyvin varusteltuja. Edelleen WhatsUp laulaa välittäjien viesteistä ja hyvä niin.

Fiilikset ovat korkealla. Joka päivä tuntuu paremmalta ja koska tätä kaupunkia on oikeasti tullut nähtyä vasta aika suppeasti niin odotukset vielä edessä olevasta sen kuin vaan kasvaa. Helppoa elämä täällä on toistaiseksi ollut, kaikki puhuvat englantia vähintään auttavasti, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että bahasan opinnot ovat pahasti viivästyneet. Mutta olen itselleni luvannut, että ko. kieltä tulen vielä opiskelemaan ja käyttämään arjen pienissä tilanteissa. Hauskaa oli myös huomata, että vaikka koko ajan on ollut mahdollisuus katsoa televisiota, niin vielä ei ole tullut sekuntiakaan katsottua tällä reissulla. Enkä oikeasta sitä kaipaakaan. Toisaalta televisio on myös hyvä väline kielen oppimiseen, joten ehkä pitää aukaista jossain vaiheessa.

Asunnon metsästystä

Kämpän metsästys alkoi tarkoituksella verkkaisesti. Eilen oli piipahdus viidessä kämpässä, joista kolme oli Bangsar-nimisellä alueella ja kaksi aivan kaupungin keskustassa. Itseäni ei Bangasarin alue kovasti viehättänyt. Junamatka sinne ei kestänyt kuin 15 minuuttia, mutta alueella rakennettiin kovasti uusia taloja enkä löytänyt oikein palveluita mistään. Huomattavan suuri määrä alueen asukkaista on komennuksella olevia länsimaalaisia. Lisäksi katsotut kämpät sijaitsivat vanhoissa taloissa eikä niiden kunto ollut kovin hyvä. Mutta ei ne ihan mahdottomia olleet.

Kaupungin keskustan (KLCC) kämpät sen sijaan olivat tosi kivoja. Erityisesti yksi talo on nyt muodostunut jonkinlaiseksi päämääräksi. Kyseessä on suht uusi talo jossa on täysin korkkaamattomia kämppiä ja joista nyt sitten hintakilpailutamme eri välittäjiä.

Viestejä WhatsUpissa sinkoilee tällä hetkellä kiivaasti, koska olen elementissäni kun saan tehdä tarjouksia ja vastatarjouksia. Laittaa perusteluita ja pyytää vastaperusteluita. Hieman toisenlaista tarjouksen tekoa kuin julkisella sektorilla jossa laitetaan yksi tarjous faksilla ja toivotaan että voitto tulee. Tämä nyt käynnissä oleva tarjousprosessi on hektisyydessään henkisesti ravitsevaa. Tuntee olevansa elossa. Samasta talosta on siis useampi kämppä tarjolla ja kaikilla asunnoilla oma välittäjänsä. Katsotaan mihin tässä päädytään ja millaiseen hintaan. Tänään taas piipahdus samaan taloon katsomaan muutamaa asuntoa.

Lippu korkealla!

Askeleita

Minulla oli aikoinaan työkaverina Akateemisessa kirjakaupassa hurmaavaa eläköitymistä odottava rouva. Hän keräsi askelia. Hänellä oli taskussaan pieni mittari, joka raksutti ja laski rouvan jokaisen askeleen. Hän oli asettanut itselleen tavoitteen saada 10 000 askelta joka päivä. Aina kun piti lähteä käymään rahanvaihdossa toisella puolella Stockmannia, hän meni iloisesti. En silloin oikein ymmärtänyt moista. Mutta nykyään kannan ranteessa Polarin Loop –laitetta, joka laskee askeleita. Mutta kyllähän ranteessa roikkuva ihmelaite tekee muutakin. Näyttää mm. kuinka paljon olen kuluttanut kaloreita päivän aikana. Lisäksi hommaan kuuluvasta sovelluksesta voin käydä tsekkaamassa muitakin aktiviteettijuttuja. Kuten esimerkiksi sen, kuinka monta tuntia (tai prosenttia) nukuin yöllä rauhallista unta. Kiehtovaa seurata omia askeleita ja kaloreita.

No eilen tuli askeleita (klo 22.30 mennessä) 12 856. Minusta se on hyvä saavutus. Mutta eilen olikin poikkeuksellisen aktiivinen päivä. Päivä alkoi pyöräilyllä. Näkymät 20 kerroksen kuntosalilta on kivat ja erityisen säväyttävät juuri aamun valjettua, mikä tarkoittaa hieman ennen kello seitsemää. Siellä kun polkee niin voi katsella Petronas-torneja, jotka jollain tavoin ovat tämän kaupungin maamerkkejä. En saanut aamulla salin ilmastointia päälle, joten hiki virtasi oikein kunnolla, hyvä niin. Kuntoliikuntaa pitää muistaa harrastaa, että jaksaa seikkailla.

Puhelinliittymä
Nyt myös käytössä paikallinen puhelinliittyvä. Liittymä löytyi Plaza Low Yat-ostarilta, jonne on koottu it-juttuja todella monipuolisesti. It-jutuilla tässä tarkoitetaan, puhelimia, telkkareita, liittymiä, kaapeleita ja kaikkea mistä alan ihmiset ovat kiinnostuneet. Itseäni ne eivät kiinnosta, kun en niistä mitään ymmärrä. Aivoni sulkeutuvat ottamasta vastaan mitään tietoa kun näen tai kuulen jotain it:hen liittyvää. Tämä on tiedostettu valinta ja onneksi kaikilla ihmisillä näin ei ole. Kivasti noin 10 paikallisen rahan määrällä sai sim-kortin, jolla pääsee koko ajan hitaaseen nettiin. Tämä hyvä, koska esimerkiksi WhatsUp-sovellus on huikean kätevä viestittelyyn. Uusi paikallinen puhelinnumeroni on +60 11 235 18261. Siihen saa soittaa ja laittaa viestiä. Toki ihan kotimaan numeroonkin voi laittaa viestiä.

Kävelysilta
Kuinka kätevästi täältä seudulta pääsekään aivan kaupungin keskustaan. Ovat paikalliset rakentaneet ilmastoidun kävelysillan joka lähtee Pavillion-ostarilta Bukit Bintagista ja päättyy KLCC Suria-ostariin aivan ydinkeskustassa. Eli pelkistetysti sanottuna tämä silta tekee liikkumisesta kahden todella tärkeän paikan välillä helppoa ja kivaa, nimittäin KL:n suosituimman ruokakadun (Jalan Alor) ja Petronas-tornit. Tälle ilmastoidulle putkelle tulee pituutta noin 600 metriä. Ja sitä pitkin on todella kiva talsia, kun ei tarvitse poukkoilla autojen välissä ja yrittää ylittää katuja, varsinkin kun täällä autot ajavat väärällä kaistalla. Pääni ei vielä muuten ole oppinut katsomaan vasemmanpuoleisen liikenteen takia ensiksi oikeaan ja sitten vasempaan. Lisätään tämä oppiminen reissun henkiseen oppimishaastepäiväkirjaan.

Lounaaksi sushia
Miellyttävä ja ennen kaikkea hauska sushipaikka löytyi KLCC Suria –ostarilta. Linjastolla pyöriä huikeita juttuja, ja siitä kerätyt lautaset olivat värikoodein hinnoiteltu kahdesta kuuteen ringettiin (0,5-3euroa). Lautasia kertyi, mutta loppulasku ei ollut päätä huimaava. Ja parasta ehkä linjastolla syömisessä oli se, että annokset valmistettiin ja laitettiin siihen linjastolle aivan siinä nenän edessä. Mukava tapa syödä.

Kirjakauppa
Löysin myös kirjakaupan nimeltään Kinokuniya. Ja vieläpä huippuhyvän. Todella paljon kirjoja aivan kaikista mahdollisista aiheista. Selkeät hyllyt, ystävällinen henkilökunta ja niin siinä sitten kävi, että kasa kirjoja lähti mukaan. Ostin niin sanakirjan kuin myös muita malaijin kielen oppikirjoja (ja myös paikallisiin maisemiin sijoittuvia dekkareita).

Valtavan mukava päivä!

kuva-1

Rytmi sekaisin

Viime yö meni valvoessa. Uni tuli sitten siinä puoli kasin pintaan. Sitten herääminen klo 15, eli about klo 9 Suomen aikaa. Hyvät oli kuitenkin unet ja jotenkin kiva oli mennä nukkumaan kun Malesian aamu oli jo valjennut. Linnut lauloi ja katuja lakaistiin. Kyllä tää rytmi tästä vielä kääntyy.

”Aamupalaksi” löytyi kulmakahvilasta erinomainen latte ja huikea French toast. Jäätelöä ja vadelmahilloa unohtamatta. Kahvilan sisäänkäynnillä oli pieni kissa nokosilla, jota poikkeuksetta kaikki pysähtyivät rapsuttamaan. Kuva löytyy alta.

Tänään oli myös tutustumista lähialueeseen. Rauhallista talsimista ja asioiden ihmettelyä Bukit Bintangissa. Yhtenä missiona oli myös löytää supermarketti ja se löytyikin. Samalla lähti mukaan vähän valkkaria. Australialainen chardonney maksoi about 10 euroa, eli onneksi samaa kuin Suomessa. Malesiassa viinavero on hilattu niin ylös, että ravintoloiden viinihinnat huimaa budjettimatkailijan päätä. Ei sillä ettei ilmankin pärjäisiä (tämä lause kirjoitettu äitiä varten).

Ilta alkaa taas tummumaan ja on aika laittaa musiikkia, avata viini ja ruveta keräämään ruokahalua. Tänään herkutellaan Jalan Alorilla, joka on KL:n kuuluisin ruokakatu.

Hyvä päivä tähän asti ja yleisfiilis on hyvä.

IMG_0095.JPG

Eka päivä

Hiphip! Ensimmäinen varsinainen päivä alkaa kääntymään iltaan. Nukuin pitkään ja aika hyvin. Aivan pakko myöntää että näin unta myös työasioista. Voi olla, että vielä jonkin aikaa niitä tulee nähtyä. Eikä siinö mitään.

Aamupäivä meni kahvilla istuen, paikallisia katsellen ja elämää miettien. Varsin onnistunut aamupäivä siis. Niin ja muutin pois hotellista mukavaan AirBnB-kämppään, joka on varattu viikoksi. Alue on Bukit Bintang, joka vaikuttaa oivalta valinnalta.

lIltapäivän ohjelmaksi muodostui syöminen. Jonkun kadun varrelta löytyi paikallisten istuttama rafla, joten sinne siis. Oli hyvää mättöö. Puolet kastikkeista paidalla ja chili yskitti sopivasti. Mainitsin joskus ennen lähtöä kaverille, että tämä on myös makumatka. Nyt niiden makujen kerääminen on aloitettu.

Olen tänään saanut kuulla näyttäväni filmitähdeltä (varmaan yleisin kohteliaisuus länkkäreille Aasiassa), mutta en nyt suuremmin ruvennut diivailemaan kohteluaisuuden johdosta.

Tässä aika kivasti nyt ohjelmassa salamoinnin seuraamista ja kaljan juontia.

Selamat petang!

IMG_0093.JPG

Täällä!

Viimeiset viikot ennen matkaa olivat todella kiireisiä. Paljon järjestelyitä, kuten sen miettiminen, että kaikki laskut saisi e-muotoon, jotta matkan aikana verkkopankin kautta maksaminen onnistuisi hienosti.

Suurin ja vaikein asia oli tietysti koirien vieminen hoitoon. Vaikka he ovat maailman parhaassa hoidossa mummolla ja papalla niin silti nikotellen piti heidän sinne viedä. Pitkä aika olla erossa kahdessa maailman hurmaavimmasta koirasta, mutta uskon vakaasti, että vaikeampaa tämä ero minulle kuin koirille.

Vakuutusten kuntoon laittaminen eikä vähiten kämpän tyhjentäminen ja siivoaminen vei hullun paljon aikaa. Mikäli pitkälle matkalle lähtee niin kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa pitkät matkavakuutukset. Hintaero ko. vakuutuksissa olivat huimat. Siinä missä kallein olisi ollut 700 euron hujakoilla niin halvin löytyi Fennian (etuasaikkaille) 100 euroa koko perhe. Matkatavaravakuutusta en ottanut koko matkalle, vaan ekalle kolmelle kuukaudelle, joten jos jotain on tarkoitus hävittää, niin hävitköön se ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Vesimaksut ovat poikki samoin kuin auton vakuutukset. Vakuutusmaksujen tasaantuminen tietty tuo joustoa reissubudjettiin. Tai ainakin tasaantuu jossain vaiheessa kun reissusta palataan.

Kaikki rokotukset pitäisi olla kunnossa. Tuli otettua rokotukset lavantautia, koleraa ja Japanin aivokuumetta vastaan. Lisäksi hepatiittivahvisteet ja kausi-influenssa. Malariaa varten on sellaisia pillereitä, joita otetaan sitten vasta kun mennään sellaisille alueille, jossa on merkittävä mahdollisuus ko. taudin saamiseen. Täällä Kuala Lumpurissa ei nyt ole suurtakaan varaa tautia levittävistä hyttysistä.

Lennot
Eka pätkä oli Helsingistä Frankfurtiin ja se taittui Finnairilla, jossa nuivat ja AY-taisteluissa väsyneet taivaalliset tarjoilivat tekivät hyvin selväksi, että palvelun minimitasolla mennään tällä lennolla. Kapteeni sentään kuulutti asiat neljällä kielellä, joten siitä pointsit hänelle. Valitettavasti taitaa olla niin, että mikäli ei ole tyytyväinen nykyisiin työehtoihin, niin ei ne siitä ainakaan parane näyttämällä hapanta naamaa ja uskomattoman huonoa asiakaspalvelua niille matkustajille, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä tulevat lentämään myös tulevaisuudessa. Ehkä on liian syvään iskostunut suomalainen sanonta, että saavutetuista eduista ei pidä luopua. No siinä on sitten vaakakupissa myös se, että sitä työpaikkaa (eli etua) ei ole tulevaisuudessa ollenkaan.

Frankfurtista matka Kuala Lumpuriin jatkui Malaysia Airlinesin lennolla MH005. Pitkä, todella pitkä lento (12 tuntia), mutta aika kului kuin siivillä, heh heh joo. Oli oikein hyvä lento tarjoiluineen ja kaikkineen. Aasialainen henkilökunta huolehti matkustajien tarpeista asiakaspalveluhymy, eli tekninen hymy, huulilla ja homma toimi. Ruokaa tuli koko ajan eteen ja virvokkeita. Todella kuoppainen matka kyllä oli, vähän väliä paloi turvavyökyltit ja konetta keinutti ja heilutti, mutta ilmassa pysyttiin ja ajoissa saavuttiin perille. Miinusta kuitenkin tulee huonosta leffavalikoimasta. Ei muusta. Onneksi olen jossain maidossa saanut hyvän unenlahjat, joten suurin osa lennosta tuli varmaan pötköteltyä peiton alla ja haaveiltua lämmöstä ja auringosta.

Kuala Lumpurissa
Saapuminen oli sillä tavalla sopivaan aikaan (perillä klo 8.00), ettei minkäänlaisia jonoja ollut mihinkään. Niin maahantulo kuin laukkujen hakeminen sujui todella jouhevasti. Pienen väsyneen neuvottelun jälkeen päädyttiin ottamaan mittaritaksi hotelliin. Vaihtoehtoina olisi ollut Airporttaxi, mutta otimme punaisen halvan pirssin. Kentältä Intercontinentaliin maksoi 75 RIM. Ihan ok hinta ja kuskin käytiin läpi KL:n suosituimmat autot ja ruuhka-ajat. Hyvää, halpaa ja tehokasta palvelua alusta loppuun.

Hotellissa
No koska aamulla saavuttiin niin huone ei ollut vielä valmis. Nopea kierros korttelin ympäri ja takaisin hotelliin altaalle odottaa huoneen vapautumista. Aika jumalaista uida pitkä lennon jälkeen ja sitten pienet päikkärit altaalla. Altaan poolboy ilmoitti huoneemme olevan nyt valmis ja lähdimme hakemaan avainta. Saimme avainta ja marssimme huoneen ovelle. Huone ei kuitenkaan ollut valmis vaan palasimme takaisin vastaanottoon. Tästä tuli sellainen anteeksipyyntöjen show, että ei mitään rajaa. Tästä suuren suuresta vääryydestä johtuen joimme ja soimme samana iltana iltana iltaiseksi. Koska tällaista ei pitäisi tässä hotellissa sattua. No ei ollut isoa asia meille, mutta ilmainen ruoka ja juoma kelpaa reissulaiselle aina. Kiitos.

Fiilikset
Tällä hetkellä fiilikset ovat sekavat. Huikea seikkailu edessä ja se toki jännittää ja samalla antaa toivoa uusien asioiden ja tapojen löytymisestä, mutta pakko kai se on myöntää, että myös osa ajatuksista on kotona koirien, perheen ja ystävien luona. Mutta kyllä tämä tästä vielä muuttuu stabiilimmaksi. Huomenna sitten ensimmäiset varsinaiset askeleet kohti kotoutumista Kuola Lumpurissa.