Takaisin vuorilta

Matka Takayamasta kohti Tokiota alkoi tänään aamupäivällä.  Hieman meinasi tulla kiirus kun muistin bussin lähtöajan väärin,  mutta onneksi bussiasema sijaitsi hotellia vastapäätä. Ensimmäinen etappi oli siis päästä vuorten välissä kiemurrellen Takaymasta Matsumotoon. Tie tosiaankin kiemurteli kuin serpenttiini ja maisemat olivat jylhät.  Olimme niin korkealla vuoristossa,  että kevät oli vasta aluillaan.  Puissa ei ollut yhtään vihreää ja luntakin näkyi ajoittain jopa paljon.  Kuljimme myös muutaman laskettelukeskuksen ohi,  joista toisessa oli vielä muutama hullu laskija vaikka vettä vähän satoikin. Upeita vuoristopuroja virtasi kaikkialla ja kevät teki kunnolla tuloaan. Yhden kylän bussiasemalle oli rakennettu bussia odottaville pieni jalkakylpylä. Siinä istui joitakin ihmisiä iloisesti jalat höyryävässä vedessä ja odotteli oikeaa linja-autoa. Kuinka mukava ja hauska idea! Mitä lähemmäksi Matsumotoa päästiin sitä keväisemmäksi muuttui maisema. Taas näkyi kirsikanpuita kukkimassa ja muissa puissa oli jo kovasti hiirenkorvia. Matsumoto oli meille vain vaihtoasema,  josta teimme tehokkaan 15 minuutin vaihdon junaan. Junalla sitten puksuttelimme etelään, päämääränä Tokio. Ja niin kaunista niin kaunista oli maisema. Puut olivat siinä kevään kauniissa raikkaassa kirkkaassa vihreässä lehdessä ja talot ja pihat upeasti hoidettuja. Leikeltyjä pensaita ja havupuita näkyi mielettömän paljon sekä myös kivipuutarhoja. Voisin melkein veikata,  että kyseinen vuoristoseutu jossa muutaman päivän vietimme,  on uskomattoman upea syksyllä,  kun  on ruska. Ehkä siinä olisi hyvä syy tulla tänne uudestaan.

Tokioon päästyä halusimme vielä hieman kierrellä ja kaarella Tokion kaduilla ja vain ihmetellä ihmisiä. Huomasin jossain vaiheessa eläinkaupan ja sinne oli mentävä käymään.  Kauppa oli siis sellainen missä myytiin eläinten hoitoon tarvittavia tarvikkeita ja koiranpentuja. Siellä oli kymmenkunta pientä ja suloista pentua omissa lasisissa kopeissa. Vaikka kuinka suloisia olivat niin ei koiranpentujen tule olla lasikopeissa näytillä ihmisille. Niiden pitäisi olla jossain aitauksessa juoksemassa vapaana ja leikkimässä toistensa kanssa.

Niin ja sitten on pakko kirjoittaa myös muutama sana japanilaisista vessanpöntöistä. Olen tehnyt periaatepäätöksen siitä,  että haluan kotiini japanilaisen pytyn. Nämä monitoimipytyt kun vievät istuntokokemuksen toiselle tasolle. Istuin on ensinnäkin lämmitetty,  pytyn saa napinpainauksella soittamaan musiikkia,  napista se suorittaa myös pesun ja toisesta napista tulee sitten vielä puhalluskuivaus. Kertakaikkisen täydellistä.

Illaksi siirryimme sitten lentokenttähotelliin,  koska huomenna on aamulento takaisin Kuala Lumpuriin. Vielä viimeiset sushit ja saket naamaan ja toivottavasti hyvät yöunet. Huomenna aamulla kun heräämme niin vaalien tuloskin on selvillä.

Advertisement

Takayamassa, upea vuoristo ja upeita kokemuksia

Ja niin on upea paikka tämä Takayama. Pieni viriili kylä joka kylpee näin huhtikuun lopussa kirsikkapuiden kukinnoissa. Kaupunkia halkoo muutama joki ja joenvarret ovat täynnä kukkivia kirsikkapuita. Aivan upean näköistä ja tähän kun yhdistetään vielä erikoiset japanilaiset talot ja niiden koristeellisuus niin aika hurmaava ja mieltä ylentävä kokemus. Tätä seutua kutsutaan Japanin alpeiksi ja sen kyllä huomaa. Tätäkin kaupunkia ympäröivät upeat vuoret. Vähän tuolla kauempana näkyy lumisia vuoria, jotka siintävät hieman eri väreissä riippuen kellonajasta ja auringonpaisteesta. Jotenkin tämä paikka sai minussa aikaan sen, että haluan päästä Lappiin ensi syksynä katsomaan ruskaa. Otan mukaan kaksi maailman ihaninta koiraa ja lähden katsomaan ruskaa ja näkemään uuslappaista veljeäni ja hänen perhettään pitkästä aikaa.

Sää on ollut aivan todella upea. Päivisin on ollut lämmintä, noin 18-20 astetta ja auringonpaisteessa toki enemmän, mutta iltaa kohti sitten viilenee alle 10 asteeseen. Kaupunki on pieni ja tämän valloittaa helposti muutamassa päivässä. Tämä paikka on täynnä aivan mahtavia pieniä kauppoja ja ravintoloita. Harmi vaan, etten ymmärrä yhtään mitään mitä kaupoissa myydään. Kaikki syötävät asiat näyttävät todella omituiselta, herkullisilta mutta omituisilta. Ja minulle tuli myös yllätyksenä, että kovin ovat makean perään nämä japanilaiset. Erilaisia herkkuja on vaikka millä mitalla ja ilmeisesti mitä ihmeellisimmissä mauissa. Mutta kaikki ne herkut, jotka ovat joutuneet minun suuhuni ovat olleet mahtavan makuisia. Ja mitä kummallisimpia asioita on tullut ostettua käveltyä ympäriinsä ja nämä kaikki asiat ovat olleet syötäviä. Ja kun kielitaito ei ole riittänyt ilmaisemaan mitä haluaa niin sitten on vaan osoitettu sormella ruokalistaa tai kuvaa ja tavattu hitaasti sitä mitä halutaan. Yksi tämän päivän huikeista makuelämyksistä oli mochi. Se on siis japanilainen leivonnainen/jäätelö. Valitsin mauksi kiivin (kiiwi) ja maku vei kielen mennessään.

Aivan pakko on vielä hehkuttaa tätä japanilaista kohteliaisuutta. Tänne tullessa junassa kun konduktööri oli tarkastanut liput, niin poistuessaan vaunusta hän kääntyi vielä matkustajiin päin ja kumarsi. On vaan niin kovin vaikeaa nähdä suomalainen krapulasta kärsivä konduktööri Pentti aamuvuorossa Pendolinossa, joka lippujen tarkastamisen yhteydessä kiittäisi kauniisti jokaista lipun ojentanutta matkustajaa ja poistuessaan vaunusta vielä kumartaisi kiitoksen ja kunnianosoituksen matkustajille, että ovat valinneet junan, joka työllistää Pentin. Kaikista ravintoloista poistuessa on henkilökunta kiitellyt ja kumarrellut. Pidän siitä erityisen paljon. Pidän siitä siksi, että minusta se kertoo nöyrästä asenteesta työtä kohtaan. Asiakaspalvelussa palvellaan asiakasta. Ilman asiakasta ei ole töitä. Kohteliaisuus ei ole keneltäkään pois. Olen ilolla pannut merkille, että kaikki huomaamani eri alojen työntekijät ovat ylpeitä työstään. Ja juuri sen pitää olla. Kaikki työ on arvokasta, aivan kaikki. Jokainen hoitaa oman työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ja se riittää. Asenne omaa työtä kohtaan, työn arvostaminen ja ennen kaikkea itsensä arvostaminen näkyy ulospäin. Se näkyy siinä, että se herättää kunnioitusta ja luottamusta.

Tämän illan ruokapaikassa, jonne muuten piti jo eilen varata pöytä, oli jälleen kerran aivan mainio palvelu. Ruoka oli ihmeellisen hyvää. Todella yksinkertaista ramenia (Ramen), mutta silti niin kovasti hyvältä maistuvaa. Paikka piti japanilainen pariskunta, joiden seurassa oli ilo ruokailla. Niin kohteliasta ja hyvää ja sydämellistä palvelua en ole vähän aikaan saanut. Kun he kysyivät mistä olemme ja saivat tietää, että Suomesta olemme, niin entistä sydämellisemmäksi meno muuttui. Nainen oli suuri suuri muumifani ja tiesi paljon Suomesta. Hänellä oli unelmana päästä käymään Suomessa. Ainakin Helsinki, Muumimaailma ja Lappi olivat hänen toivomuslistallaan. Sinä päivänä kun voitan lotossa niin lennätän tämän pariskunnan Suomeen.

Tänään käytiin myöskin japanilaisessa kylpylässä (Onsen). Oli taas oikein virkistävä reissu ja näin atooppisesta ihosta kärsivälle myös todelle parantava reissu. Olen Malesian kosteassa ilmastossa saanut olla rauhassa atopian tuomilta kuivumisilta ja kutiamisilta, mutta täällä kylmässä Japanin keväässä iho on taas näyttänyt merkkejä atopiasta. Mutta eipä hätää. Japanilaisen kylpylän vesi on vienyt mennessään kaikki atooppisen ihottuman oireet. Lämpimiä altaita poreilla tai ilman, ulkona tai sisällä oli tänään tarjolla riittävästi. Piipahdin myös oikeassa saunassa ja nautin siitäkin.

Upea loma ollut ja pakko on tulla uudestaan Japaniin ajan kanssa. Huomenna sitten muutama bussi ja juna vuorten halki, jotta päästään takaisin Tokioon ja nukkumaan vielä yksi hotellissa, sillä lento kotiin Kuala Lumpuriin lähtee maanantaiaamuna. Upea maa ja huikeita kokemuksia tarjosi tämä reissu. Vielä yritetään ottaa kaikki irti viimeisestä päivästä ja viimeisistä tunneista ennen lentoa Malesiaan.

Kioto ja Takayama

Aivan todella ihastuttava kaupunki oli Kioto. Monet pitävät Kioton parhaana puolena sen temppeleitä, mutta minusta taas parasta oli kaupungin kadut ja erilaiset korttelit. Olen suuri temppeleiden ystävä ja toki vierailin muutamissa temppeleissä, mutta minusta ne olivat liian turistikohteita. Ehkä osuin vaan huonoon aikaan, koska hieman ahdisti kun niin monta muutakin ihmistä oli tutustumassa temppeliin. En voi kiistää kauniita rakennuksia, täydellisiä puutarhoja, mielenkiintoista ja jopa uskomatonta historiaa, joka temppeleihin liittyy, mutta minulta jäi löytämättä sellainen temppelialue, jossa olisin vain minä, japanilainen puutarha ja tuuli heiluttamassa puiden lehtiä. Ehkä sellainen löytyy vielä tulevaisuudessa. Nautin enemmän kävelystä ja eksymisistä paikallisiin kortteleihin kuin temppelialueisiin.

Pitkän päivän jälkeen, joka meni oikeasti kävellessä Kiotoa ristiin rastiin, oli upeaa löytää ystävän suosittelemaan Sushi-ravintolaan herkuttelemaan todella maittavilla annoksilla. Uskomaton määrä sushia tuli ahdettua itseensä tunnissa. Sillä aikaa kun herkuttelin linjastolla, niin ravintolan eteen oli muodostunut käsittämättömän pitkä jono. Eli ilmeisesti joku muukin halusi hyvää ja edullista sushia napaansa. Onnistuneen illallisen jälkeen oli vain aivan pakko päästä maistelemaan erilaisia sakeja. Tripadvisor osasi kertoa oivan paikan, missä saattoi englanniksi saada tietoa sakeista ja maistella erinomaisia riisiviinejä. Paikka löytyi ja maistelu alkoi. Minusta saattoi kasvaa maisteluiden myötä suuri saken ystävä.

Hotellissa, jossa Kiotossa yövyin oli myös ”onsen” eli paikallinen kylpylä. Pitkän päivän jälkeen oli enemmän kuin mahtavaa mennä peseytymään kunnolla, kunnolliseen saunaan, jossa lämpöä oli sen 90 astetta ja lillumaan kuumiin ja kylmiin altaisiin. Kiotoon on pakko palata vielä joskus ja viettää enemmän aikaa kuin kaksi ja puoli päivää.

Kiotosta matka jatkui vuoristoon Japanin Alpeille. Juna matka kesti noin neljä tuntia ja reitti oli huikean kaunis. Jylhät vuoret ja upeat vuoristojoet vuorottelivat junan ikkunasta. Perille Takayamaan saavuttiin noin viiden aikaan. Vuorossa oli majoittuminen ja illallispaikan valinta.

Illallispaikaksi valikoitui upea japanilainen ravintola. Paikka oli todella autenttisen oloinen ja ruoka taivaallisen hyvää. Perinteisessä japanilaisessa ravintolassa istutaan näin jäykälle länsimaiselle ihmiselle hieman epämukavassa asennossa, risti-istunnossa matalan pöydän ympärillä, joten jalathan puutuivat vähän väliä. Se ei kuitenkaan millään tavalla haitannut ruokailua eikä todellakaan vaikuttanut siihen tosi asiaan, että ruoka, tarjoilu ja paikan sisustus oli ainutlaatuista.

Tällä hetkellä fiilis on superhyvä ja voin vaan ihmetellä miten upeaa täällä on. Kaikista maailman paikoista, joissa olen vieraillut, on Japani noussut parhaimmaksi paikaksi kaikilla mittareilla.

Japani Japani Japani

En muista kuinka kauan, mutta siis todella kauan, olen haaveillut matkasta Japaniin. Nyt tuli eteen mahdollisuus toteuttaa tämä haave, joten ilman muuta matkalaukkujen pakkaus ja menoksi. AirAsian yön yli kestävä lento toi mukavasti perille Tokioon maanantaiaamuksi. Olin varannut lipun businessluokasta, koska halusin nukkua koko lennon makuuasennossa. Lipun hinta oli naurettavan halpa, koska AirAsia on siis edelleen halpalentoyhtiö. Lento meni todella mukavasti ja nopeasti. En tiedä kuinka paljon tai hyvin loppujen lopuksi sain nukuttua, mutta suhteellisen pirteässä kunnossa astuin Japanin maaperälle. Täällä Japanissa nyt muutaman päivän olleena olen yrittänyt miettiä, mistä tämä hinku päästä tänne oikein kumpuaa. Miksi olen pitkään haaveillut matkasta tänne? Enkä vielä ole tähän vastausta löytänyt, sen sijaan olen löytänyt paljon paljon muuta.

Neljä kuukautta trooppisessa ilmastossa viettäneelle tämä +10 astetta on aika karua. Samaan aikaan se tuntuu mahtavan kotoisalta ja raikkaalta. Aika kiva välillä laittaa kunnolla vaatteita päälle ennen kuin menee ulos. Ilma on raikas ja tuuli tuo mukanaan raikkaita ajatuksia. Ilmaston lisäksi täällä miellyttää sekasortoiseen Kaakkois-Aasiaan verrattuna järjestys ja ihmisten kohteliaisuus. Kaikille asioille on paikkansa aivan kaikkialla. Kaikki tuntuu jotenkin loppuun mietityltä ja organisoituneelta. Perfektionistina täällä voisi olla ihanteellista asua. Aamiaisella kulmakuppilassa ollessa reppuni oli normaalisti pöydän vieressä lattialla. Viereisessä pöydässä istui vanha japanilainen mummo joka lähtiessään astui reppuni hihnan päälle. Hän oli kovin pahoillaan ja yritti puhdistaa hihnaa, koska oli sen mennyt omasta mielestä likaamaan. Hän pahoitteli ja puheli kovasti aluksi japaniksi, mutta koska pian huomasi, että sanakaan emme ymmärtäneet hän vaihtoi englantiin. Kysyi mistä tulimme, ihasteli Suomea ja toivotti tervetulleeksi. Ihastuttavaa!

Ensimmäiset päivät kuluivat Tokiossa. Valitettavasti sää ei suosinut tällä kertaa, sillä ensimmäiset kaksi päivää satoi taukoamatta. Kolmantena päivänä aurinko tuli esille ja sai Tokion tuntumaan entistä mahtavammalta paikalta. Olen ollut lapsenomaisen innoissani koko ajan täällä. Tunnen olevani niin turisti kuin voi vaan olla. En ymmärrä katukylteistä mitään, en ravintolan ruokalistoista, en oikeastaan mistään yhtään mitään ja se tunne on aivan mielettömän hieno. Upeaa olla pihalla aivan kaikesta ja vain ihmetellä kaikkea suu auki innoissaan. Ihmisten kohteliaisuus miellyttää erityisen paljon. Asiakaspalvelijat ovat äärimmäisen ystävällisiä, hymyileviä ja kohteliaita. Aina ei olla löydetty yhteistä kieltä, mutta silloin ollaan vaan hymyilty ja kumarreltu kahta kauheammin puolin ja toisin. Joistakin paikoista tulee vaan tunne, että täällä olen ollut aikaisemmin tai että ko. paikka tuntuu kodilta. Tokio ja Japani ovat saaneet edellä mainitut tunteet minussa aikaiseksi. Voin hyvin ymmärtää sen, että joillekin ihmisille tällainen organisoitu ja järjestelmällinen elämä ei sovi, mutta minua se kiehtoo. Jos joskus voitan lotossa, niin saatan muuttaa tänne.

Kolmannen päivän vietimme Tokion puistoja ihaillen ja auringon paisteesta nauttien. Söimme maittavan lounaan tietämättä mitä söimme, mutta hyvää se oli. Iltapäivällä otimme luotijunan Tokiosta Kiotoon. Matkaa kertyi noin 400 kilometriä, mutta matka aika vain noin 2 tuntia ja 15 minuuttia. Eli aika monta sataa kilometriä tunnissa junat täällä pyyhältää.

Kiotossa olimme klo 17.30 joten tämän päivän ohjelmaan ei kuulunut oikeastaan muuta kuin hotellin löytäminen, majoittuminen, muutamien drinkkien nauttiminen ja tietysti illallinen sushiravintolassa. Illalliselta palatessa piti vielä pysähtyä ”Alkossa” ostamassa paikallista olutta, Asahia.

Huomenna torstaina alkaa sitten Kiotoon tutustuminen ihan todenteolla. Aivan mahtavaa olla täällä.

Penang-viikonloppu

Kolme päivää ruoastaan kuuluisassa Penangissa meni nopeasti. Tosiaan kaikki malesialaiset joiden kanssa olen Penangista jutelleet ovat maininneet ruoan. Eikä paikka tuottanut ruoan suhteen pettymystä. Asuimme isolla porukalla kivassa resortissa,  joka sijaitsi saaren pääkaupungin Georgetownin ja Batu Ferring -nimisen kylän välissä. Tämän paikan sijainti teki liikkumisesta hieman vaivalloista koska kaikki matkat piti taittaa kahdella taksilla. Mutta huikean hauskaa meillä taas oli. Tutustuimme mm. hedelmätarhaan,  jossa katselimme,  haistelimme ja maistelimme eksoottisia hedelmiä. Opas oli omaa luokkaansa ja toiminut oppaana ehkä noin 100 vuotta. Saimme leppoisasti rakennettua mukavaa ohjelmaa muutaman päivän ajaksi. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluita drinkkien äärellä välillä merta tuijotellen ja söimme tietysti hyvin.

Yhden iltapäivän vietimme sadetta paossa China Housessa. Paikka yhdistää taiteen,  kahvilan,  viinibaarin,  ravintolan ja olohuonemaisen tilan.  Tilasimme ensiksi kahvia ja kakkua.  Niiden jälkeen haimme pöytään ison palan paperia ja väriliituja. Inspiraation toivoomme tulevan maukkaista drinkeistä.  Ja aika kivan taideteoksen saimme yhdessä aikaiseksi. Tämän pienen viikonloppuloman viimeisenä iltana söimme todella upean illallisen libanonilaisessa ravintolassa. Uskomattomia makuja ja kauniita kattauksia.

Kotiin pesemään pyykit ja pakkaamaan sillä edessä on viikon matka Japaniin.

Saariloman loppu

Niin loppui enemmän tai vähemmän huoleton saariloma. Sain vietettyä mielenkiintoista aikaa 8 päivää,  joista kolme meni sukelluskurssin suorittamiseen. Nyt olen sitten virallisen Padi-luokituksen mukaisesti Rescue Diver. Kurssi oli fyysisesti haastava ja vei yhdessä vaiheessa kaikki voimat,  mutta erittäin antoisa. Toivottavasti en joudu koskaan käyttämään opittuja taitoja.  Hyvähän sen on kuitenkin olla valmius,  jos jokin menisi veden alla pieleen. Muuten tähän saarilomaan sisältyi paljon nukkumista ja lukemista. Löysin taas uuden vaihteen lukemiseen ja se tuntuu hyvältä.  Rauhallinen ja kaunis saari sai rentoutumaan ja miettimään asioita. Olen tässä pähkäillyt,  että suorittaisinko sukellusoppaan kurssin ja tämän asian tiimoilla oli mukava pallotella ajatuksia.  Katsotaan tässä nyt tässä mihin tie vie.

Iso kasa pyykkiä matkalaukussa odottaa kotiinpääsyä ja kyllä minusta on myös mukava palata hetkeksi Kuala Lumpuriin. Malttamattomana odotan kuntosalille pääsyä ja parempaa ruokaa kuin mitä saarissa oli tarjolla. Loppuviikosta tulee uusia vieraita kyläilemään,  joten ohjelmaa on taas muutamaksi viikoksi eteenpäin.

Levännein mielin.