Elämäni sukelluspäivä

Eipä tule ihan heti mieleen milloin viimeksi on ollut näin mahtava sukelluspäivä kuin eilinen oli. Päivä lähti käyntiin herätyksellä klo 4.40. Pikaisten aamutoimien jälkeen oli vuorossa tulevan sukelluksen läpikäyminen sukellusoppaan kanssa.  Aamu oli pimeä ja hieman sateli vettä,  ja aika paljon jännitti. Lähdettiin pienellä kuuden hengen porukalla kohti auringon nousua tarkoituksena mennä sukeltamaan paikkaan,  jossa on mahdollisuus nähdä kettuhait. (Tästä pääset katsomaan millainen hai on kyseessä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kettuhai)

Ajoitus on tässä tapauksessa tärkeä koska ko. paikassa paras mahdollisuus nähdä kettuhait on juuri auringon nousun aikaan. Venematkan kesti noin 30 minuuttia ja oli upeaa matkata valkenevassa aamussa.  Mitä lähemmäksi sukelluspaikkaa päästiin sitä enemmän jännitys kasvoi. Jännitys ei johtunut siitä,  että hait olisivat vaarallisia vaan siitä,  että näkyykö niitä vai ei. Nämä hait eivät ole kiinnostuneita ihmisistä ravintona ja sellaisia hailajeja on maailmassa muutenkin vain neljä.  Mutta pakko sanoa,  että oli kyseessä mikä tahansa hai niin kyllä siihen pelon sekaisella kunnioituksella suhtautuu.

Kun saavuimme paikalle oli siellä jo seitsemän venettä ja niiden sukeltajat pinnan alla,  joten joillakin oli ollut vieläkin aikaisempi aamu. Sukelluspaikkana kohde oli helppo.  Virtausta ei ollut ja syvyys haiden katselupaikalla vain 15-23 metriä.  Ainoa haaste oli muiden sukeltajien suuri määrä. Kettuhait ovat juuri se syy miksi suurin osa turisteista tulee Malapascuan saarelle sukeltelee. Ja kaikki haluavat nähdä näitä maagisia luontokappaleita. Näitä haita esiintyy maailmassa vain kolmessa paikassa,  joten se on yksinkertaisesti tämän alueen vetonaula. Sukellupaikan pohjaan oli jopa viritetty köysi,  josta saattoi pitää kiinni ja odotella milloin mahdollisesti hai tai useampi ilmestyy paikalle.  Meillä oli oppaana mielettömän hyvä ja mukava Carlo,  joka johdatti meitä pinnan alla. Odotimme haita köyden luona muutaman minuutin näkemättä niitä,  kunnes lähdimme jatkamaan matkaa toiseen paikkaan missä piti myöskin olla hyvät mahdollisuudet nähdä hait. Onni ei kuitenkaan ollut matkassa ja aloitimmekin hieman pettyneenä sukeltamisen takaisin päin veneelle.  Ja sitten. Ei jumalauta miten upean hain näimme. Jotain aivan sanoinkuvaamattoman maagista. Hai oli noin 4-5 metriä pitkä ja kaunis kuin mikä. Se lipui meitä vastaan vasemmalta puolelta noin viiden metrin päästä. Syke kyllä nousi samantien. Sen liike,  väri,  muoto ja yhtäkkinen ilmestyminen oli ihmeellistä. En muista milloin viimeksi olen tuntenut samanlaista maagisuuden tunnetta. Eikä tämä ollut vielä tarpeeksi.  Kolmisen minuutti tästä niin toinen yksilö lipui ohitse.  Huh huh! Nousimme pintaa onnellisena ja heti kun oltiin pinnan päällä niin kunnon tuuletukset ja riemunkiljaisut.  Meitä oli tällä reissulla vain kaksi ryhmää ja kummallakin kahden hengen ryhmällä oma opas. Valitettavasti reissussa ollut toinen ryhmä ei nähnyt haita.

Päivän seuraava reissu matkasi Gato-nimiselle saarelle. Matkaan lähdettiin puoli kympin maissa ja noin tunnin verran matkattiin. Eka sukellus oli tosi kiva ja nähtiin paljon eri kaloja muutamia käärmeitä ja värikkäitä kaloja. Puolessa välissä sukellusta oli tämän sukelluksen kohokohta. Menimme ison kallion juureen jonka alla oli kolo.  Kurkkasimme koloon ja siellä oli päiväunilla kolme noin reilun mittaista valkoevähaita. Mikäs siellä nukkuessa.

Päivän kolmas sukellus oli myös Gato-saarella mutta toisella puolella. Tällä sukelluksella laskeuduttiin aluksi noin viiteen metriin ja siitä sukellettiin sisään luolaan.  Aivan sairaan siistiä. Luolassa oli pilkkopimeää ja lampulla pystyi näkemään hauskoja yksityiskohtia ja kaloja lampun valokeilassa. Luola oli noin 20-30 metriä pitkä ja samalla kun ulostuloaukon valo alkoi kajastamaan näkyi luolan suun vieressä olevassa syventeessä uivan ympyrää kaksi valkoevähaita. Aivan järkyttävän siistiä. Hait uivat sellaista ympyrää,  että se näytti siltä että olisivat tulossa kohti,  mutta aina sitten tekivät nopean käännöksen.  Käsittämättömän hieno kokemus. Sitten vaan luolasta ulos ja etsimään muita kaloja.  Loppusukellus meni luolaa miettiessä.

Tämä päivä on mennyt rannalla maaten ja eilistä miettien. Upeita juttuja!

image

Malapascua

Kuinka kummassa mielenkiintoiset sukelluspaikat ovat aina pitkän matkan takana. Tällä kertaa sukellusreissu suuntautui Filippiineille pienelle saarella nimeltään Malapascua. Saari sijaitsee Cebun pohjois-osassa.

Lentomatka Kuala Lumpurista Cebu-saarelle kesti 4 tuntia. Perillä oli auto odottamassa ja edessä neljän tunnin automatka. Ihan ookoo joo,  mutta loppumatkasta jo kypsytti köröttely. Reitti oli kaunis läpi vehreiden laaksojen ja yli yhden vuoren. Välillä ajoimme merenrantaa pitkin ja matkalle osui kymmeniä pieniä kyliä. Samanlaisia tönöjä kaikkialla ja koripallokentät kaikissa kylissä. Sekä kollegani, ihana Teresa että koripallon parissa koko ikänsä viettänyt isäni olisivat varmaan halunneet pysähtyä seuraamaan/pelaamaan/tuomaroimaan jokaista peliä. Mutta me vaan köröttelimme mopojen seassa kohti Port Mayan satamaa. Automatkalla ehti miettiä monenlaista. Ajattelin mm. Tuovi-mummoa, ei joka ei tietääkseni koskaan käynyt ulkomailla,  mutta minä olin taas päätynyt jälkeen kerran toiselle puolelle maailmaa. Enpä tiedä kuinka hulluina mummo pitäisi näitä matkojani.

image

Auto saapui jo pimeän laskeuduttua satamaan. Pimeässä sitten kiivettii kivien välissä laivaan (kuva alla). Kieltämättä oli jännittävää matkata pilkkopimeässä pienessä aallokossa kohti saarta. Venematka kesti about 20 minuuttia ja perillä odotti iloinen ja ystävällinen majoituspaikan henkilökunta. Kamat huoneeseen ja samantien syömään ja nauttimaan virvokkeita.

image

Ensimmäisen aamun valjettua paikka osoitti kauneutensa. Ranta ja meri on uskomattoman upea. Tämä kirvoitti mieleen ajatuksen tänne jäämisestä muutamaksi päiväksi lisää. Vastaanotosta selvisi että huone löytyisi joten siirsimme paluulentoa muutamalla päivällä eteenpäin.  Tämä oli mahdollista mm. senkin vuoksi,  että kiinalaisen uuden vuoden takia Malesian kielenkurssini on peruttu ensi viikolla. Joten täällä ollaan ja nautitaan ja sukellellaan.

image

Toinen sukelluspäivä

Reissun toinen sukelluspäivä oli myös varsin onnistunut.  Järjestelyt ja aikataulut noudattelivat eilistä kaavaa,  eli lähtö aamulla samaan aikaan ja samaisella paatilla taas matkattiin.  Tällä kertaa kohteena oli kuitenkin Richelieu Rock. Tämä paikka lasketaan yhdeksi Thaimaan parhaimmaksi sukelluskohteeksi ja se on muutenkin top ten-listalla maailman parhaimmista. Ja kyllä paikka ihan ansaitusti on listattu yhdeksi parhaimmaksi.

Iso osa sukellusta on hengailu laivalla tai jollain läheisellä saarella.  Matka kohteille kestää yleensä tunteja ja sukellusten välillä vietetään noin puolentoista tunnin pinta-aikaa ennen kuin kroppa on valmis seuraavaan sukellukseen. Kauniina päivänä on mahtavaa vain nauttia laivan kannella auringosta,  lounaasta,  kylmistä juomista ja seurasta.  Suurin osa sukellusta harrastavista on sosiaalista porukkaa ja juttelevat mielellään muiden kanssa.  Heiltä saa myös arvokkaita vihjeitä muista kohteista. Tälläkin kertaa mm. norjalaisen nuoren naisen kanssa kumottiin tiukassa istuvia käsityksiä heidän ja suomalaisten juomakultttuureista. Kyllä meitä vaan pidetään viinaan menevänä kansana,  mutta ainakin siitä voi aina jutella jos ei muuta aihetta keksi.

image

Richelieu Rock on upea sukelluspaikka. Purppuraa korallia vaikka kuinka paljon. Upeita seinämiä ja käytäviä joiden seinustat sykkivät kalaelämää. Kaikenlaisia kaloja huikea määrä. Niin isoja kuin pienempiäkin. Oli ihanas sukeltaa keskellä pikkukalojen parvea. Ja tämä toistui monta kertaa. Virtaus oli täydellinen ja se kuljetti seinämiä pitkin rauhalliseen tahtiin. Tämä teki sukelluksesta vaivatonta ja todella nautinnollista.  Ainoa miinus oli suhteellisen heikko näkyvyys. Täällä on täydenkuun aika,  jolloin yleensä virtaukset ovat voimakkaat sotkien vettä ja kuljettaen mukanaan mm. planktonia. Arvioisin näkyvyyden olleen kuitenkin noin 12 metriä. Tämän sukelluksen kohokohta oli järkyttävän isonkokoinen mustekala.  Kiehtovia ovat. Ja hieman jopa salaperäisiä. Toinen kohokohta oli huippumyrkyllisten lion fish-kalojen parvi.  Erittäin nättejä kaloja mutta myös erittäin myrkyllisiä. 

Mahtava päivä,  joka kruunataan toivottavasti maukkaalla ruoalla ja muutamilla drinkeillä. Tämä on parasta terapiaa vaikka ei olisikaan terapian tarpeessa. Mutta kaikkihan meistä terapiasta hyötyisivät.

Ai niin. Tässä vielä kuva majoituspaikasta. Symppis pikku bungalovi.

image

Sukellellen

Lomalla kun ollaan  niin silloin pitää päästä pinnan alle.  Tämän reissun ekat dyykit suuntautuivat Koh Bon nimiselle saarelle,  joka kuuluu Similan saarten ryhmään. Lähtö oli aamulla hotellilta klo 7.30 ja veneessä oltiin jo hieman kasin jälkeen.  Vaihtoehtoja sukellusreissuille riittää.  Reissun järjestäjiä pelkästään Khao Lakissa on lähemmäksi 50 kpl.  Hinnat ovat suurin piirtein samat mutta sisällöt hieman vaihtelee. Päädyimme ottamaan reissun joka tehdään pikaveneellä. Tällä tavalla olimme jo sukelluskohteella tunnissa. Vaihtoehtona olisi ollut körötellä kolme tuntia hitaalla isolla veneelle joka sekin on lomalla ihan hauskaa.  Tällä kertaa kuitenkin näin.  Ei ehkä ympäristöystävällisin tapa,  mutta lohdutuksena todettakoon että paatti oli täynnä (12 sukeltajaa + oppaat + miehistö),  ettei joutunut ihan kahdestaan pikaveneellä lähteä sukeltamaan.

Päivän eka sukellus oli oikein hyvä.  Paljon kaloja kaikissa väreissä ja eri kokoisia.  Oli aivan kuin olisi taas akvaariossa sukeltanut. Tässä kohteessa korallit eivät olleet erityisen näyttäviä tai värikkäitä,  sillä paikka oli enemmänkin kovaa korallia,  isoja kiviä ja kalliomuodostelmia,  jotka muodoiltaan olivat huikean kauniita.  Mutta kalojen määrä oli mahtavaa. Eräs vaikuttavimmista oli upean vihreä Napoleon-kala joka oli minun kokoinen.  Hänellä oli kaverinaan Kallion syventeessä joukko mustia sweet lips-kaloja.  Hienoja olivat kaikki. Matka veden alla sujui todella rennosti,  koska lempeä virtaus kuljetti mukavasti kallion seinämää pitkin eikä kertaakaan tarvinnut potkia vastavirtaan. Meri oli siis armollinen.

Merestä on tullut vuosi vuodelta tärkeämpi ja tärkeämpi elementti minulle. Keski-Suomessa järvissä kasvaneena vesi on tuttu elementti mutta meri on enemmän kuin vain vettä. Kunnioitan ja pelkään merta samaan aikaan.  Jos jossain niin keskellä merta tuntee oman pienuutensa,  haavoittuneisuutensa ja joutuu olemaan kasvokkain pelkonsa kanssa. Meren armottomuus myös kiehtoo. Sen voima ja ennakoimattomuus vetää nöyräksi ja hiljaiseksi.  Lähden aina sukellusmatkoille todella nöyränä ja samaan aikaan toivon,  että meri olisi armollinen ja näyttäisi suotuisan,  parhaan puolensa.

Ekan sukelluksen jälkeen oli vuorossa lounas.  Veneeseen oli katettu todella maittava thai-buffet,  jonka sulatteluun oli reilusti aikaa. Veneen katolla maaten ja ruotsalaisten kanssa höpisten aika kului sutjakkaasti. Reissussa oli mukana myös yksi ranskalainen mies,  joka ei puhunut muuta kuin ranskaa. Sain taas kamalat angstit itseäni kohtaan siitä etten puhu ranskaa. Kävi jotenkin niin sääliksi kaveria kun kukaan ei hallinnut hänen kieltään.  Toivoin,  että kunpa voisin jutella ja kääntää englanniksi kerrotut asiat hänelle.  Saan tämän saman angstin aina oli mikä kieli tahansa kyseessä.  Kuinka älyttömän siistiä olisi osata kaikkia maailman kieliä. 

No niin. Kun lounas oli syöty ja pinta-aika ok,  oli vuorossa päivän toinen sukellus.  Ja sitten se tapahtui. Olimme olleet vedessä noin kymmenen minuuttia kun pääsimme eräänlaiselle kiviesiintymälle. Siellä se sitten uiskenteli. Pikkuauton kokoinen manta. Aivan julmetun iso,  upea ja kunnioitusta herättävä olento. Upeiden sulavien liikkeiden avulla se pyörähteli usean minuutin ajan edessämme kuin esitelläkseen kuinka se on meren kuningatar. Siitä se sitten sulavasti hävisi jonnekin meren sineen. Mantan näkemisen jälkeen piti palauttaa itsensä nauttimaan myös niistä muista meren asukeista. Sukelluksen aikana näkyi paljon upeita kaloja,  merikäärme ja yksi suhteellisen iso mustekala. Aika jees sukellus siis.

Toisen sukelluksen jälkeen alkoi kotimatka joka meni nopeasti. Loppupäivän ohjelmassa oli  syömistä, auringonlaskun ihailua ja hierontaa. Ei paskempi päivä ollenkaan.

image

Lomalla lomalla

Vaikka arki on hurjan kivaa Kuala Lumpurissa niin kyllä sitä vaan jotenkin kaipaa myös rauhallisempaan paikkaan.  Mulla on pitkään ollut sukelluslistalla Thaimaan Similan ja nyt on aika toteuttaa tämä haave.

Similan on yksi Thaimaan parhaimmista mestoista sukeltaa ja kaikki jotka ovat siellä olleet ovat sitä kehuneet.  Eli lennot siis Kuala Lumpurista Phukettiin ja siitä sitten resortin  tarjoamalla kyydillä reilun tunnin matka Khao Lakiin.

Huh huh kun laskettiin väärin lähtöaika kodista,  sillä taksi tuli aikalailla minuutin kuluttua tilaamisesta mutta ruuhka oli taas kova. Tällä kertaa päädyimme menemään koko matkan kämpiltä KL Sentral asemalle taksilla sen sijaan,  että olisimme menneet monoraililla. Matka kesti ja kesti ja kuin viimein olimme perillä niin emme saaneet enää tsekattua laukkuja sisään juna-asemalla. Täällä on huikean hyvä systeemi mikäli olet menossa junalla lentokentälle,  ja lennät Malaysian Airlinesin lennolla,  voit tsekata laukut lennolle jo juna-asemalla. Laukut pitää tsekata sisään kaksi tuntia ennen lentoa.  No tultiin tästä aikamääreestä viisi minuuttia liian myöhään paikalle.  Ei se mitään,  sillä sitten vain ostamaan lippuja lentokenttäjunaan ja juoksu junalle kera matkalaukun.  Missattiin juna muutamalla sekunnilla. Junia onneksi menee ruuhka-aikaan vartin välein,  mutta olimme jo tässä vaiheessa auttamattomasti myöhässä. Teimme junamatkan aikana strategian,  että toinen meistä lähtee junalta suoraan lähtöportille ja toinen menee räpyttelee silmiään matkalaukkujen tsekkaukseen jos vielä saisi laukun mukaan lennolle vaikka lennon lähtöön siinä vaiheessa oli vain 35 minuuttia (huom. Kyseessä kansainvälinen lento). Jos laukkua ei saisi enää ko. lennolle niin sitten toinen ottaisi seuraavan lennon ja tulisi laukun kanssa perässä.   Suuret siniset silmät ja lehmän silmäripset tekivät tehtävänsä ja laukku saatiin kuin saatiinkin mukaan matkaan.

Ja niin noustiin tyytyväisenä koneeseen.  Kyseessä oli uusi kone jota oli täydennetty hymyilevillä henkilökunnan jäsenillä.  Lento lähti portilta ajoissa ja palvelu oli priimaa.  Taivaalliset tarjoilivat olivat superystävällisiä ja supersuloisia. Puolentoista tunnin lennon aikana he saivat tarjoiltuna välipalan ja kaksi kierrosta juomia.  Tällä kertaa päädyin valkoviiniin molemmilla kierroksillä (Äiti!  Yleensä siis otan vain vettä). Ihanaa oli myös se ettei lennon aikana yritetty kaupata yhtään mitään. Ja nyt sitten valitusosuus.  Arvostan toki suomalaista Finnairia mutta liekö kululeikkausten syytä,  niin palvelu on joka kerta ollut karseaa. Siellä laahustetaan kärryn kanssa koska varmaan liitto on asettanut rajan tehokkuudelle suhteessa tuntipalkkaan. Lennon aikana tädit ja sedät löytyvät koneen takaosasta syömästä salaattia ja lukemassa iltapäivälehtiä. Ja tämä varmaan sen takia koska ammattiliitto on  niin kehoittanut.  Jos oikeasti halutaan parantaa tulosta niin palveluun kannattaa panostaa ja kunnolla. Hymyä naamaan,  ryhtiä ja puhtia työntekoon.

image

Mukavan lennon jälkeen vastassa oli mukava heppu kyltin kanssa valmiina kuskaamaan majapaikkaan.  Matka kesti reilun tunnin.  Majoittuminen Phukhaolak resorttiin ja loma alkakoon.

image