Borneo

Viisi vuotta sitten löysin uudelleen elementtini nimittäin veden. Olen aina ollut kova ja hyvä uimaan ja jotenkin lapsuuden muistoissa on paljon vedessä pulikoimista. Tähän on vaikuttanut erityisesti mummola,  joka sijaitsi veden äärellä ja jossa kaikki kesät vietettiin.  Mutta viisi vuotta sitten tutustuin uuteen vesiharrastukseen nimittäin sukeltamiseen ja se vei mukanaan. Suoritin sukelluskurssin Suomessa lokakuussa. Oli aika kylmää vettä silloin. No mutta sitten jo joulukuussa lähdimme noin viiden kuuden viikon Aasian kiertueelle. Silloin ihastuin sekä Aasiaan että myös sukellukseen trooppisissa vesissä. Vietimme silloisen tourneen loppupuolen Borneon itäpuolella sijaitsevalla saarella nimeltä Mabul. Teimme myös sukellusretkiä läheiselle Sipadan-saarelle,  joka suomalaisille lienee tuttu herrojen Fränti ja Vahanen kaappauksesta monia vuosia sitten.

Palasimme viime viikolla Mabulin ja Sipadanin sukellusparatiisiin neljäksi päiväksi. Koko tämän reissun aikana on ollut selvää,  että saarille palaisimme. Emme saaneet majoitusta varattua samasta loistavasta paikasta kuin silloin,  mutta aika kiva oli tämänkin kertainen. Asuimme neljää päivää vanhalla öljynporauslautalla,  joka oli muutettu sukelluskeskukseksi. Lautalta löytyivät majoitustilat,  aurinkokansi,  ruokailutilat,  sukellusvarusteille tilat,  pelihuone biljardipöytineen jne. Lautta seisoi tukevasti noin kilometrin päässä Mabul-saaresta. Oikein hauska tapa majoittua ja sukellella. Lisätietoa paikasta http://www.seaventures.com.

Ja ai että olikin taas mahtavia sukelluksia. Aivan yhtä mahtavia kun viisi vuotta sitten. Koin aivan valtavan voimakasta hyvänolon tunnetta sukelluksilla. Ihan kuin olisi kotiin tullut. Ja veden alla oli taas upeat korallit ja aivan käsittämättömän kauniita ja värikkäitä kaloja. Vesi oli miellyttävää 29 asteista. Enpä olisi onnellisempi voinut olla. Illat menivät lautalla syödessä ja ihmisten kanssa jutellessa. Tällaisiin paikkoihin,  missä yksi aktiviteetti yhdistää,  tulee yleensä aina aika sosiaalista porukkaa. Ja minusta kyllä aika helposti saa juttuseuraa. Mahtavien neljän päivän jälkeen siirryimme vielä Borneon pohjoisosassa sijaitsevaan kaupunkiin. Kota Kinabalu on saaren keskus ja täältä löytyi myös mahtavat sukelluspaikat. Aivan todella kivoja ravintoloita (joista suosikiksi nousi Chilli&Vanilli) ja kahviloita,  joista kivoin oli October Cafe. Tämä oli eka kerta kun Kota Kinabalussa sukellettiin,  ja paikkaa voi todella suositella. Ja onni potkaisi myös sään suhteen sillä aurinko hemmotteli kaikkien sukellusten ajan.

Tuleva viikonloppu menee Kuala Lumpurissa ja varmasti jo joutuu/saa erilaisia kotiasioita alkaa laittamaan kuntoon sillä kotimatka Suomeen häämöttää jo muutamien viikkojen päässä. Ja viikonlopun aikana on kiva viettää aikaa myös paikallisten kavereiden kanssa,  sillä pian on jo heippojen sanomiset edessä. Maanantaina lähdemme viideksi päiväksi tutustumaan Myanmariin. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Mainokset

Kuala Lumpurin viimeiset viikot

Uusi-Seelanti ja Australia tekivät minuun vaikutuksen. Kuten ehkä jo aikaisemmastakin kirjoituksesta huokui, niin Uusi-Seelanti oli kertakaikkisen valloittava paikka. Mutta ei tämä hullumpi tämä Kuala Lumpurikaan ole. Täällä on nyt oltu muutama viikko Aussireissun jälkeen, jonka aikana on vietetty juhannusta ja synttäreitä. Olen muuten sitä mieltä, että Juhannus on mielentila ja pääsin oikein hienosti juhannustunnelmaan kuuntelemalla suomalaisia tangoja ja iskelmiä. En nyt kyllä enää muista mitä oli juhannuspäivänä ruokana, mutta ei se ainakaan ollut uutta perunaa ja silliä. Synttärit meni siis juhannusaaton kanssa samassa hötäkässä ja oikein riemukasta oli. Koko viikonloppu meni paikallisia kavereita tavaten ja maljaa nostaen. Ja tietysti kaikki onnittelut Suomesta lämmittivät erityisen paljon mieltä.

Synttäritjuhlinnan jälkeen ollaan koluttu kaupunkia vähän enemmän, koska nyt meillä molemmilla on aikaa enemmän tehdä arkena juttuja. Kävimme eläinmessuilla kaupungin toisella laidalla. Yhtenä päivänä piti saada hyvää pizzaa joten otimme taksin toiselle puolelle kaupunkia syömään pizzaa, joka osoittautui niin isoksi, että sitä samaa pizzaa syötiin vielä kaksi päivää. Piipahdimme myös eläinmessuilla. Ajatuksena oli käydä rapsuttelemassa koiria, koska omia on niin ikävä, että jotain korviketta piti saada. Kaikenlaisia koiria paikalla olikin, ehkä eniten kuitenkin puudeleita. Katsoimme agilitya ja hurrasimme kaikille koirille. Osa oli hurjan taitavia ja osa samaa kategoriaa meidän valkoisen koiran kanssa, jota ei ikimaailmassa saisi harrastamaan agilitya. Luulen, että se katselisi vain huvittuneena ajatellen, että luuletko tosissaan, että rupean hyppimään aitojen yli ja juoksemaan tunneliin. Itsepäinen, mukavuudenhaluinen ja maailman ihanin Snöffe-koira.

Kävimme muutaman paikallisen kaverin kanssa viime lauantaina myös kasinolla. Se sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Kuala Lumpurista ja paikan nimi on Genting Highland. Sinne menevät kaikki Kuala Lumpurista ja Malesiasta pelaamaan uhkapelejä. Minulle riitti muiden pelaajien katselu ja jännittäminen heidän puolesta sekä yksikätisen pelaaminen. Kyseessä olevaa hedelmäpeliä pelasin noin 10 eurolla. Ei siis kovin isot taloudelliset tappiot. No mutta meidän kuski pelasin vähän isommilla panoksilla ja voittikin ihan kivasti, joten hyvä homma. Kasinon jälkeen kävimme drinkeillä ja sitten vielä paluumatkalla syömässä rapsakkaa porsaan vatsaa kiinalaisessa ravintolassa.

Eilen aamulla otimme bussin vuoristoon. Kyseessä siis Cameron Highlands. Teimme yhden yön pikareissun ylängölle, jossa oli aivan mahtava ilma. Raikasta ilmaa ja lämmintä noin 26 astetta. Teki todella hyvää päästä pois Kuala Lumpurin välillä niin tuhkahduttavasta ilmasta. Tuolla Cameron highlandissä on Malesian suurimmat teeviljelmät. Kävimmekin katsomossa viljelmiä, tutustumassa teen valmistukseen sekä nauttimassa kupillise hyvän juustokakun kanssa. Samalla reissulla piipahdimme yhden vuoren huipulla (sinne mentiin siis järjestetyllä autokyydillä) 2300 metrissä ja teimme pienen kävelyn sammalmetsässä katselemassa lihansyöjäkasveja. Mukava pieni reissu.

Ylihuomenna perjantaina alkaa sitten kauan odotettu sukellusreissu. Suuntamme kohti Borneota ja sen itäpuolen uskomattomia sukelluspaikkoja. Saaret Mabul ja Sipadan on meidän molempien rakastamat sukelluspaikat, joissa olemme viimeksi olleet vuonna 2011. Nyt on aika palata tuonne upeiden korallien ja tuhansien kalojen ja kilpikonnien pariin. Olemme Borneolla yhteensä noin viikon verran ja osan matkasta vietämme Kota Kinabalussa muutamia ystäviä tavaten ja toki myös sukellellen. Laittelen tästä sitten lisää juttua kunhan pääsemme ensiksi perille.

Ai niin ja tänään 1.7. alkoi muuten minun virallinen kesälomani. Joten mikäs tässä lomalaisen ollessa.

Queenstown

Pidin kovasti tästä kaupungista. Sen tunnelma oli vähän samanlainen kun laskettelukeskusten odotus kauden avajaisiin.  Jotenkin yhdistin Levin tähän paikkaan. Ja täällähän kausi avattaisiin aivan muutaman päivän sisällä. Kaupungissa ei sinällään ole laskettelurinteitä vaan ne löytyvät pienen matkan päästä. Matalat rakennukset joista osa oli mainion vanhan näköisiä edustivat kaupunkikuvaa.  Ja tietysti hurja määrä hotelleja. Tämä alkutalvi oli aivan todella hyvä ajankohta tulla tähän maahan. Majoituspaikoissa on tilaa ja tiet ovat tyhjiä muista autoista. Luonto on talven pehmeissä ruskeassa ja harmaissa väreissä eikä lämpötilakaan ole vielä pakkasen puolella. Seuraavan kerran tullaan tänne sitten näiden kesällä eli vaikkapa tammikuussa ja otetaan asuntoauto alle ja aikaa ainakin kolme viikkoa.

Sain pienen jonkun taudin täällä ja korva ja kurkku ovat olleet vähän kipeänä,  joten en ole täysin nauttinut paikallisista ruuista. Sen verran olen kuitenkin maistanut että lammas on kyllä täällä se heidän  bravurinsa. Mureaa kuin mikä. Lammasta söimme tässäkin kaupungissa ja tottakai hampurilaisia. Teimme perjantaina päiväretken noin tunnin matkan päähän kaupungista. Tunti ei ole pitkä matka mutta toi tunti oli täynnä upeutta. En lähde tässä sitä kuvailee kun ei sanat riitä,  mutta  jos googlaat Glenorchy ja katsot kuvat niin ymmärrät. Perjantai oli siis tavallaan välipäivä autonratista joten otettiin rennosti,  maisteltiin myös vähän viinejä ja kirjoitettiin postikortteja.  Olen maailman huonoin ihminen lähettämään postikortteja,  joten tälläkin kertaa laiton vain kummilapsille ja sisarusten lapsille. Ja toivon todella,  että jokainen kummilapseni ja sisarusten lapsista tulisi matkustamaan elämässään niin paljon kuin mahdollista. Maailma ja elämä on iso seikkailu ja minä ainakin olen matkoiltani oppinut elämästä paljon. Vaikka postikortteja en juurikaan lähettele niin äidille laitan aina tekstarin eri puolilta maailmaa koska tiedän, että vaikka tässä keski-ikä kovasti lähestyy niin mammalla on aina huoli pikkupojastaan. Sellaisia äitien ja isien kuuluukin olla.

Lauantaina oli sitten vuorossa viimeinen pidempi ajomatka. En nyt vaan voi kuin toistaa itseäni tästä luonnonkauneudesta. Uskomatonta. Olen ottanut paljon kuvia järjestelmäkameralla,  joten laitan parhaimpia jakoon jossain vaiheessa kun olen takaisin Kuala Lumpurissa ja koneen äärellä. Teimme lauantaina matkaa about kuutisen tuntia ja aina välillä matkalle osui pieniä kyliä järvien ja vuorien keskellä. Pääsimme kivasti ennen pimeää meidän viimeiseen paikkaan Uudessa-Seelanissa eli Christchurch-nimiseen kaupunkiin.

Kaupunki on surullisen kuuluisa vuoden 2010 ja 2011 maanjäristyksistä. Ne todella tekivät suurta tuhoa täällä ja menehtyneiden määrä oli valtava. Ja järistyksen jäljet olivat vahvasti ja kaupungissa läsnä. Ympäri keskustaakin oli paljon tyhjiä hiekkakenttiä,  jotka nyt palvelivat parkkipaikkoina,  mutta niissä oli ennen järistyksiä rakennuksia. Monia kirkkoja tuhoutui samoin kuin kokonaisia hotelleja. Olin hieman hämmästänyt kuinka vähän rakennuksia oltiin saatu pystyyn noin viidessä vuodessa. Tiet olivat saaneet paikkauksia mutta kiertoteitä oli ajatteva mikä teki suunnistamisesta hieman haasteellisempaan. Olipahan taas hyvä muistutus siitä mitä luonnonvoimat saavat aikaiseksi ja että niitä ei kukaan hallitse eikä pysty estämään.

Ei kaupunki kuitenkaan surullinen ollut. Osaan tuhoutuneista  paikoista oli tehty konteista uusia kauppoja ja ravintoloita. Ja muuten todella moni ravintoloista oli pyörien päällä,  eli  ruoka-rekkoja riitti. Lauantai-iltana kun käveltiin hieman ympäriinsä niin kuuden aikaan kaupunki oli tyhjä. Ei juurikaan ihmisiä ja suurinosa ravintoloista jo kiinni. Tämä tietenkin vähän ihmetelty ja nauratti,  mutta tällä tavalla tässä maailmankolkassa. Sunnuntaina sitten pyörittiin vielä hetki kaupungissa auringonpaisteessa ja käytiin sunnuntainmarkkinoilla brunssilla. Sitten olikin aika ajaa lentokentällä,  luovuttaa vuokra-auto ja hypätä Sydneyn koneeseen.

Sydneyssä oli vielä yhden yön pysähdys. Illalla syömiset ja ajoissa nukkumaan.

Jäätikkö ja Queenstown

Jäätikkö oli upea.  Koko matka eli noin 7 tuntia oli vaihtelevaa maisemaa,  mutta niistä viimeiset neljä olivat järisyttävän hienoja. Matkan ensimmäinen tunti meni ajellessa viinitilojen läpi. Viiniköynnökset olivat ruskeita oksia,  koska sato on korjattu noin kolme kuukautta sitten ja nyt on tosiaan täällä talvi. Viiniköynnösten juurella oli lampaita kaikkialla syömässä ruohikkoa. Aika ekologista nurmenhoitamista sanoisin.
 
Matkan aikana ajettiin vuoron merenrantaa ja vuoroin vuorten solissa. Sää oli loppumatkasta sateinen ja harmaa,  joten maisema ei päässyt täysin oikeuksiinsa,  mutta upeaa se oli silti.  Mielestäni maisema oli 1000 kertaa upeampi kuin Lappi,  jonne lapsena olen tehnyt lukemattoman määrän hienoja matkoja ja joiden takia Lapin kärpänen on puraissut minuakin. Samaa tunnelmaa kuin Lapissa en tietenkään saanut,  koska olen täällä ensimmäistä kertaa ja Lappiin puolestaan olen enemmän tai vähemmän kasvatettu. Täällä porojen sijasta nummella tallustelee miljoonittain lampaita. Jylhät vuorijonot kulkevat kokoajan autotien vieressä.  Valkoiset lumihuiput vuorilla ovat upean näköisiä ja kertovat vuorten korkeudesta. Vaikka ajomatkat ovat pitkät,  mutta silti omalla vapaavuorolla ei malta silmiään ummistaa kun maisemat ovat henkeä salpaavan mahtavia.

Saavuimme majapaikkaan hieman ennen pimeyden laskeutumista mikä oli aivan täydellinen ajoitus. Seuraavana aamuna sää oli aurinkoinen ja ilma raikas.  Kävimme läheisessä kahvilassa syömässä lettuja ja juomassa isot kahvit ennen matkan jatkumista. Ajoimme majapaikasta muutaman kilometrin päähän josta alkoi polku jäätikön reunalle. Talsimme polkua pitkin 45 minuuttia joen uoman viertä jäätikön reunalle. 250 metrin päähän jäätiköitä.  Sen lähemmäksi ei ollut asiaa,  koska jäätikkö voi olla arvaamaton ja suuriakin lumimassoja lähteä liikkeelle milloin tahansa. Upealta näytti vuoren solassa korkealle kohoava jäätikön mötikkä. Ihailimme aikamme ja lähdimme talsimaan takaisin. Matka jatkui kohti seuraavaa paikkaa nimeltä Queenstown.

Matka seuraavaan paikkaan oli aivan yhtä lumoava ja satumainen kun edelliseenkin paikkaan.  Queenstown sijaitsee suuren järven rannalla vuorten ympäröimänä. Tämä tarkoittaa sitä että tulosuunnastamme kaupunkiin ei päässyt muuten kun ajamalla kiemurtelevaa tietä alas vuorelta.  Näky ennen kuin mutkainen tie lähti laskeutumaan kohti kaupunkia oli satumainen.  Lumiset vuoret hohkasivat alkuillan sineä ja kaupungin valot kajastivat solassa. Tie oli niin kiemurainen ja osan matkaa jo jäässä,  että ajoimme alas todella hiljaa.  Hauska kokemus sinänsä ja luulen,  että mainitsemaani näkyä en tule koskaan unohtamaan. Hienoa oli saapua perille ja viettää seuraavat kaksi päivää täällä.

Napier ja matka etelään

Napierin kaupungin lähellä sijaitsee siis Hawke’s Bay viinialue. Eilinen puolikas päivä meno  tiloja kierrellessä ja viinejä muistellen. Illalla päädyttiin pihviravintolaan syömään aivan lian paljon lihaa ja ranskalaisia. Tämä sää on hyvin samanlainen kuin elokuun lopussa Suomessa. Aurinkoisena päivänä lämpötila kohoaa 20 asteeseen,  joten eihän se nyt suomalaiselle kovin talvinen ole.  Illalla oli kuitenkin jo viileää eli noin kymmenen astetta mikä tarkoitti hotellihuoneen pattereiden säätämistä lämpimämmälle.  Hyvin nukutti viileässä huoneessa toisin kun Aasian maissa yöt ovat katkonaista unta kuumuuden ja kosteuden takia.

Tämä päivä meni ajaessa. Matkan varrelle osui kauniita pieniä kaupunkeja,  vuoria ja loputtomasti laitumia ja lampaita. Levollista matkantekoa,  pientä  yhteistä pohdintaa ja asioiden ihmettelyä,  hyvää musiikkia ja vain turhaa höpöttämistä ja yhdessäoloa. Olimme tienpäällä noin neljä tuntia ennen kuin saavuimme Wellingtoniin,  joka on pohjoisemman saaren eteläisin kaupunki. Kävimme kaupungissa museossa tutustumassa maan alkuperäisväestön eli Maurien historiaan,  paikallisiin eläimiin ja tietysti maanjäristyksiin. Viimeisimmät todella tuhoisat järistykset täällä olivat 2010 ja 2011. Osassa paikoissa jälleenrakennus on vieläkin kesken. (Äidille ja iskälle sellaisia terveisiä,  että järistyksiä ei voi ennustaa ja jos sattuu kohdalle niin se on sitten huonoa tuuria.) Museo on valtava tietopankki ja aikamme riitti vain pintapuoliseen kiertelyyn. Kävimme haukkaamassa nopean aterian ja sitten pitikin jo lähteä lautalle. Ajoimme auton lauttaan,  joka matkasi kolme tuntia ja saapui eteläisen saaren pohjoisosaan noin kymmeneltä illalla.  Siitä sitten motellin,  suihkuun ja nukkumaan.

Huomenna (keskiviikko) aamusta jatkamme matkaa kohti Franz Josefin jäätikköä.

Uusi-Seelanti

Viikonloppu meni mukavasti Aucklandissa,  joka on kiva kaupunki. Tasaisen Australian jälkeen upeaa nähdä vähän muodokkaampaan maastoa. Ja hyvältä tuntuu myös ilman lämpötila joka nöin 15 astetta. Meri on upeasti kaupungissa läsnä ja läheiset kukkulat näyttävät upeilta.  Kävin lauantain aamiaisella Aucklandin näköalatornissa,  josta oli upeat näkymät koko kaupunkiin. Sää oli täydellinen ja kirkas taivas upean sininen. Aamiaisen jälkeen kiertelin kaupunkia ja päädyin lounaalle satamaan syömään hyvää ja tuoretta merenelävää. Kävin myöskäön ostamassa muutaman kaapelin,  joita tarvitaan kaikkien näiden laitteiden lataamiseen sekä paikallisen sim-kortin,  jolla pääsee nettiin. Ihan kätevää päästä tienpäältä nettiin,  jos vaikka sopivaa hotellia tai tietä ei löydy. Sunnuntai aamuna jatkoimme sitten vuokra-autolla matkaa.  Ensimmäisen päivän ajomatka ei ollut kovin pitkä.  Ajoimme upeissa maisemissa noin kolme tuntia kunnes pääsimme perille järvimaisemiin. Kaupunki nimeltään Taupo on kuuluisa isosta järvestään (Lake Taupo) ja rauhallisesta elämänmenosta. Järvi oli kyllä kaunis ja upeiden kukkuloiden ympäröimä. Aika vähän tuli kuitenkin kaupunkia nähtyä kun jo seuraavana aamuna matka jatkui.
 
Maanantain ohjelmassa oli kierros paikallisilla viinitiloilla. Oli todella upeaa nähdä paikallisia viinitiloja,  joissa sato oli korjattu noin kaksi-kolme kuukautta sitten.  Talviset viinitarhat näyttivät upeilta värikkäissä lehdissä huikeassa talviauringossa. Lunta täällä ei ole,  mutta talvi aurinko on jotenkin tuttu Suomen kevättalvesta. Ja toki pakko myöntää,  että viinit maistuivat myös hyviltä. Kaikki tilat olivat sellaisia että niiden viinejä ei myydä Alkossa.

Päivä oli oikein miellyttävä ja erittäin opettavainen.  Huomenna matka jatkuu etelää kohti.

Cairns

Jäin sukellusreissun jälkeen vielä kahdeksi yöksi Cairnsiin.  Osaksi siitä syystä,  että viimeisen sukelluksen jälkeen ei pitäisi lentää 24 tuntiin. Cairns on pieni kaupunki,  jossa on paljon reppureissaajia ja eläkeläisiä. Jos en tekisi  sukelluksia valliriutalla niin en kyllä näe mitään syytä miksi tulisin lomalle tänne. Veikkaan,  että suurin osa tänne tulevista turisteista tulee valliriutan takia.  Seutu on kyllä kaunista,  koska merelliset kaupungit ovat aina upeita ja meren lisäksi kaupunkia ympäröi upeat kukkulat. Täältä tehdään myös matkoja sademetsään,  joka on itseasiassa maailman vanhin sademetsä. Ja koska nuoria reppureissaajia on paljon löytyy huikea määrä erilaista aktiviteettia, kuten benjihyppyä, laskuvarjohyppyä, snorklausta jne. Kaupunki on myös täynnä halpoja hostelleja ja reppureissaajien majoitusta.

Lähdin viettämään iltaa uusien sukelluskavereiden kanssa,  jotka tapasin siis laivalla. Tehtiin tärskyt satamaan jossa aloitimme iltaa ruoalla ja drinkeillä. Aika kului nopeaan koska porukka oli kovin puheliasta. Paljon hauskoja tarinoita kerrottiin puolin ja toisin. Siitä sitten jossain vaiheessa lähdimme paikalliseen suosittuun yökerhoon. Sisälle pääsy meinasi olla ongelma kun mulla ei ollut mitään henkkareita mukana.  Täällä henkkarit katsotaan kaikilta,  ei pelkästään nuorilta. Jos olisin ollut yksin menossa baariin niin en olisi pääsyt, mutta portsari kyseli seuralaisiltani muutamia kysymyksiä kuten mikä on etunimi, mistä he tuntevat minut ja olenko ottanut huumeita. Ja koska uudet kaverini olivat vakuuttavia siitä että nimeni on Toni ja etten ole ottanut huumeita pääsin sisään. Ja kyllä en ole pitkään aikaan tuntenut olevani aivan väärässä paikassa.  Klubi oli täynnä nuoria ihmisiä aivan helvetin kännissä. Kalja virtasi,  lattiat on  tahmeat viinasta ja jengi tanssi kovasti. Olin itsekin ihmeissäni että miten minä nyt voin näin tuntea,  mutta niin se vaan oli. Yksi syy voi olla ikä. Keski-ikä senkun lähestyy ja samat asiat kuin ei enää tunnu omilta. 15 vuotta sitten paikka olisi ollut unelma mesta bilettää. Urheasti kuitenkin yritin parhaani pitää hauskaa.  Ja olihan meillä hauskaa kun löydettiin vähän rauhallisempi nurkkaus meidän jengille. Siitä sitten jossain vaiheessa MacDonaldsin kautta hotellille nukkumaan.

Loppuaika Cairnsissa meni syödessä,  kaupungissa kävellen ja levätessä. Ihan kivaa oli ottaa iisisti ja hengitellä syvään. Mutta sukellukset olivat sen verran upeita,  että nyt on taas hinku päästä pian pinnan alle. No tässä on vielä puolitoista kuukautta aikaa ennen Suomeen paluuta,  joten jospa sitä jossain piipahtaisi.
Eli seuraavana sitten Uusi-Seelanti. Yksi niistä maista joissa olen halunnut käydä jo pitkään.

Suuri Valliriutta

Olen ollut nyt maanantaista lähtien ilman Internet -yhteyttä sekä ilman puhelimen kuuluvuutta.  Joten blogikirjoitus kokoaa yhteen mitä noina kolmena päivänä tapahtui. Tämä on aika pitkä kirjoitus joten ota kuppi kahvia tai teetä.

Ensimmäinen päivä eli maanantai 1.6.  Aamulla tulivat Sukellusfirmasta noutamaan hotellilta.  Siitä sitten tekemään papereiden täyttämistä kunnes siirtyminen satamaan.  Ensimmäinen laiva (Seaquest) oli tupaten täynnä. Matkassa oli snorklaajia,  päiväsukellusreissulla olijoita sekä meitä,  jotka tulisimme viettämään useamman päivän Suurella Valliriutalla.

Matka Australiaan on ollut pitkään haaveena. On ollut onnellista päästä tälle mantereelle ja kokea ja fiilistellä paikallista menoa. Tässä maassa on aina kiehtonut sen syrjäinen sijainti kotoota katsottuna,  uskomaton luonto,  eriskummalliset eläimet,  maan historia ja erityisesti alkuperäisväestön historia. Olen tavannut matkoillani paljon australialaisia ja he ovat aina olleet supermukavia ja rentoja. Uskon täällä lyhyen ajan oltua,  että ovat ne kyllä oikeasti suurin osa aika rentoa porukkaa. Samanlaista hyvää ja tahdikasta rentoutta soisi ilmestyä moneen maahan ja moneen ihmiseen.

Päivän ensimmäinen sukellus olikin jo heti noin tunnin päässä satamasta lähdöstä. Koko ruljanssi oli hiottu toimimaan loistavasti. Paljon henkilökuntaa pitämässä hyvää huolta.  Hyvää informointia mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan.  Sukellusvarusteet olivat myös mallikkaita. Eka sukellus alkoi mukavan kokoisen hain näkemisellä. On ne vaan kiehtovia ja hieman pelottaviakin otuksia. Paljon oli myös muuta kalaa nähtävillä,  mutta korallit eivät olleet niin upeat kuin olin odottanut. Ekan dyykin jälkeen oli vuorossa lounas. Maittava ja tehokkaasti hoidettu. Sitten palattiin taas sukellusten pariin. Toinen sukellus ei ollut ihan niin vaikuttava kuin ensimmäinen mutta oikein rentouttava kun sain fiksattua oikean määrän painojakin. Toisen sukelluksen jälkeen oli vuorossa laivan vaihto. Vaihdoimme saman firman toisen paattiin,   joka toimisi kotina seuraavat kolme päivää. Siinä aluksi kivat päiväkahvit ja sitten majoittuminen ihan ookoo hyttiin. Vuorossa kolmas sukellus,  jonka aikana ei ollut erikoista nähtävää. Päivällisen jälkeen klo 19 oli vuorossa yösukellus. On vain uskomattoman maagista sukeltaa pimeässä meressä vain sukelluslampun valolla kaloja katsellen. Päivän viimeisen eli neljännen sukelluksen jälkeen kuuma suihku ja kokin tekemää hyvää kakkua. Illalla jaksoin muutaman tunnin istua laivan yhteisessä tilassa ja höpötellä niitä näitä. Ja niin se vaan On ollut tähän asti,  että sukeltajat ovat mukavaa porukkaa.  Yhteinen harrastus yhdistää ja puhetta riittää.

Toinen sukelluspäivä eli tiistai 2.6. Ensimmäinen sukellus olisi ollut klo 6. Ja ihan rehellisesti voin todeta,  että en ole aamuihminen enkä mielellään noin aikaisin myöskään sukella.  Joten jätin sen suosiolla väliin.  Päivän toinen sukellus oli klo 9,  joka on jo paljon parempi aika.  Ihan ookoo sukellus. Yllättävän vähän kaloja,  mutta suhteellisen kaunista korallia. Teimmekin sukelluskaverini kanssa pitkän melkein tunnin pitkän sukelluksen koska korallit sijaitsivat matalassa vesissä. Sukelluksen jälkeen nautin elosta ja auringosta laivan kannella,  söin suklaapatukoita ja join teetä. Lounaan jälkeen oli kivasti kolme tuntia aikaa loikoiluun ja tietenkin pienille päiväunille.  Iltapäivästä jatkettiin sukellushommia ja viimeinen päivän sukellus oli taas ko 19,  jolloin kaikkialla oli jo pimeää. Päivät siis toistavat itseään mikä on aika rentouttavaa.  Sukellusten määrä tosin on huima.  Parhaimmillaan siis viisi sukellusta päivässä. Se mikä näissä päivissä on mukavaa niin on ihmiset. Mukavia tyyppejä eripuolilta maailmaa. Täällä sitä ollaan keskellä merta liikkumassa joten on ihan hyvä olla vähän sosiaalinen.

Jälleen kerran huomasin,  että jotkut ihmiset tuntuvat kavereilta jo heti kättelyssä. Se on aina yhtä ainutlaatuinen tilaisuus ja mahdollisuus uusia ihmisiä tavattaessa ensimmäistä kertaa.  Olen täysin tietoinen ensivaikutelmasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Ja sitten on ihmisiä,  joiden kanssa ei vaan löydy yhteistä säveltä. Olen pyrkinyt vähentämään yrittämistä löytää se yhteinen sävel kaikkien ihmisten kanssa. Minun silmissä osa ihmistä kun vaan on muikkuja,  niin miksi yrittää olla hyvää pataa heidän kanssaan. Mielummin vietän aikaani kivojen tyyppien kanssa.

Tein kaikesta huolimatta sellaisen päätöksen,  että viimeisenä päivänä teen aamun ekan sukelluksen. Kello soi 5.45 ja vähän potutti. Ulkona oli vielä pimeää ja ”viileää”. Siinä sitten briiffin jälkeen kamoja kasaan ja valmistautumista tulevaa varten.  Se mikä oli erityisen upeaa oli,  että veteen mennessä oli vielä hämärää,  mutta sitten jo pohjaan päästessä oli päivä valjennut sen verran,  että kalat alkoivat heräilemään. Siellä pohjassa toivottelin hyvät huomenet kaloille ja nautin rauhasta ja kalojen värikkyydestä. Todella miellyttävä sukellus.

Aamupalan jälkeen oli yksi sukellus ja kolmas vielä ennen lounasta. Aurinko kruunasi nämä viimeiset sukellukset ja korallit pikkukaloineen olivat käsittämättömän kauniita.

Reissu päättyi hotellille Cairnsissa missä rentoudun vielä muutaman päivän.

Upea sukellusmatka!

Blue Mountains

Perjantaipäivä alkoi aikaisin.  Olin varannut täksi päiväksi opastetun retken Sinisille Vuorille (blue mountains). Opas tuli hakemaan klo 7. Olikin itseasiassa aivan täydellistä lähteä niin aikaisin.  Sillä muut retkien järjestäjät lähtevät matkaan vasta kahdeksalta,  mikä tarkoittaa sitä,  että suuret turistibussit saapuvat samaan aikaan samoihin paikkoihin missä nähtävää on. Tämä minun tilaamani (Dingo Travels) oli pieni toimija ja meillä olikin vain viiden hengen ryhmä. Kaksi kaverusta Kaliforniasta ja pariskunta Hong Kongista.  Mukavaa väkeä kaikki. Opas oli aivan todella mainio. Paras tapaamani opas koskaan. Aivan valtava määrä täällä tietoa todella monelta eri alalta. Hän ajoi  pikkubussia ja samalla kertoi asioita. 

Matka seudulle kesti noin kaksi tuntia, joka kului nopeasti. Vuoret eivät ole korkeita ainoastaan noin 1000 metriä merenpinnan yläpuolella. Ylipäätään tässä maassa ei ole mitään korkeaa,  sillä korkein vuori on noin 2200 metriä. No jos ei vuoret korkeudellaan hurmannut niin kauneudellaan kyllä. Huikean kaunista maisemaa oli helppo ihailla. Aamupäivän ohjelmassa oli myös tutustumista alkuperäisväestöön. Se tapahtui noin 45 minuutin esityksen muodossa.  Kaksi miestä ja yksi nainen kertoivat historiaa,  tanssivat ja lauloivat. Ehkä vähän turhan turistimainen juttu,  mutta opinpahan uutta. Esityksen jälken lounas läheisessä kaupungissa ja lounaan jälkeen paluumatka, jonka aikana piipahdimme eläintarhassa katsomassa paikallisia eläimiä (kenguru,  dingo, emu, vompatti,  koala jne. )

Reissun viimeinen juttu oli 45 minuutin jokiristely Sydneyn satamaan.  Kivaa sekin ja mukava oli nähdä kuuluisa oopperatalo mereltä päin. Ilta meni syödessä ja tietenkin myös paikallisessa baarissa.

Lauantaina halusin nähdä enemmän kaupunkia. Hyppäsin bussiin ja kiertelin yhteensä varmaan kolme tuntia. Ja onneksi tein sen,  sillä kaupunki on upea. Toinen toistaan viehättävämpiä asuinalueita. Ihmiset näyttivät ottavan rennosti ja istuivat terasseilla ja pelasivat palloa puistoissa. Täällähän on siis talvi nyt ja mukavaa on ollut laittaa kunnolla vaatteita päälle ulosmentäessä. Viileä ilma tuntuu raikkaalta ja kotoisalta. Bussiseikkailun jälkeen menin vielä muutamaksi tunniksi modernintaiteen museoon tuulettamaan päätä ja kokoamaan ajatuksia. Kaikenkaikkiaan mainio päivä. Tosin olisin voinut käyttää enemmän aikaa ja vaivaa hyvän ravintolan etsimiseen. Olin ajatellut että ansaitsen tämän päivän perusteella saakutin ison pihvin,  mutta ei osunut pihvipaikkaa matkanvarrelle.

Tänään sitten matka jatkui. Tilasin eilen respasta kyydin lentokentälle.  Tulivat hakemaan sovitusti klo11. Siinä asioin respassa englanniksi ja sitten jossain vaiheessa respan tyttö totesi suomeksi, että Suomesta olet. Jatkettiin juttua suomeksi. Mutta tosiaan siis lentökentälle,  josta lento lämpimälle seudulle eli
kaupunkiin nimeltä Cairns. Kolmen tunnin lento ja perillä hotellissa klo 18. Eipä tänään ehtinyt juuri mitään erikoista tehdä,  mutta huomenna aikaisin aamusta alkaa tämän reissun sukellusosuus. Seuraavat kolme päivää asun laivassa ja sukeltelen.

Sydney

Air Asia toi hienosti perille Sydneyn kansainväliselle lentokentälle. Lento oli kivasti yön yli ja kesti 7,5 tuntia. Tuosta ajasta nukuin suurimman osan. Loput ajasta luin mielettömän hyvää kirjaa (Amitav Ghosh: The Glass Palace). Olin etukäteen ajatellut, että tänne maahan pääseminen on hankalaa kun olin katsonut Suomessa sitä sarjaa Australian rajalla. Siinähän ei kukaan pääse maahan ilman kattavia tarkastuksia. Olin hyvissä ajoin hakenut viisumia, joka oli muuten ehkä kätevin ikinä. Kyseessä sähköinen hakemus, joka täytetään ennen maahantuloa. Sain myönteisen päätöksen noin viidessä minuutissa. Kyllä Suomen passilla on vaan helppoa matkustaa. Kiitokset Suomen valtiolle siitä. Eikä ollut mitään vaikeuksia päästä maahan. Kukaan ei pysäyttänyt mistään ja hommo toimi. No mutta matka meni siis hyvin ja lentokentältä pääsee kätevästi junalla suoraan keskustaan. Olin valinnut hotellin sen sijainnin perusteella ja tämä on totisesti taktisella paikalla. Kaikkialle on lyhyt matka ja mielenkiintoisia paikkoja on aivan lähistöllä. Superystävällisiä kahvilanpitäjiä on useampi tällä kadulla. Hotelli ei ole luksusta vaan aika tavallista keskikastia.

Vaikka olin koneessa nukkunut aika hyvin, niin silti perille saavuttuna uudessa paikassa olin vähän väsy. Hotelliin päästyäni siis oli pienten nokosten aika. Ja siitä sitten taas noustiin Fenix-linnun lailla. Ajattelin, että ensimmäisen päivän ohjelmaksi riittää lähiympäristön tutkiminen ja Australialaisen elämänmenon ihmetteleminen. Pidän siitä, että voin istua jossain kahvilassa ja vain katsella ohikiitäviä ihmisiä. Parasta viihdettä ikinä. Ja täällä kävellessä olen tuntenut olevani pitkästä aikaan tavallinen valkoihoinen mies. Malesiassa minua katsotaan pitkään, koska olen valkoinen mies, jolla on kirkkaan siniset silmät. Ja ei siis Malesiassa pahalla katsota vaan aidon uteliaana ja kiinnostuneena. Ja olihan tässä lähistöllä vaikka mitä nähtävää. Löysin lounaaksi oikein mainion sushi-ravintolan. Kokki oli mainion puhelias ja kiinnostunut kovasti Suomesta. Illalla sitten piipahdin parissa paikallisessa baarissa ihan vaan maistamassa miltä olut maistuu tällä mantereella. Ja maistuihan se.

No tänään sitten, eli reissun toisena päivänä laaajensin hieman tutkittavaa aluetta. Hotelliltani pääse kivasti kävellen 15 minuutissa Sydneyn satamaan missä voi ihailla kuuluisaa oopperataloa ja siltaa. Ja satama oli tosiaan mainio paikka. Saavuin paikalle iltapäivän päätteeksi ennen kuin pimeys laski. Odottelin rauhassa kello kuutta, koska silloin olisi pimeää ja sataman ympärillä oleviin taloihin ja ooppera taloon heijastettaisiin valoshowt. Oli odottamisen arvoinen. Satama täyttyi ihmisistä ja upeista valoista. Valojen lisäksi oli katusoittajia, tanssiryhmiä, taikureita jne. Todella mukavaa torstai-illan viihdettä. Vaikka kuinka olen kuvista nähnyt kuvia Australian kuuluisimmasta rakennuksesta eli oopperatalosta, niin silti kyllä se oli se tunnelma ja muut ihmiset ja elämä joka teki satamasta huikean paikan.  Sitten olikin jo vuorossa päivällinen, jota löytyi kivasta Italialaisesta ravintolasta. Otin paljon alkuruokaa ja pääruoaksi risottoa, jossa oli kanaa, pestoa, tuoreita yrttejä, pinjansiemeniä ja cashwepähkinöitä. Saakutin hyvää oli. Aion tehdä samaa kun pääsen omaan keittiöön kotona Suomessa.

Huomenna sitten kokopäivä retki Sinisille Vuorille.