Napierin kaupungin lähellä sijaitsee siis Hawke’s Bay viinialue. Eilinen puolikas päivä meno tiloja kierrellessä ja viinejä muistellen. Illalla päädyttiin pihviravintolaan syömään aivan lian paljon lihaa ja ranskalaisia. Tämä sää on hyvin samanlainen kuin elokuun lopussa Suomessa. Aurinkoisena päivänä lämpötila kohoaa 20 asteeseen, joten eihän se nyt suomalaiselle kovin talvinen ole. Illalla oli kuitenkin jo viileää eli noin kymmenen astetta mikä tarkoitti hotellihuoneen pattereiden säätämistä lämpimämmälle. Hyvin nukutti viileässä huoneessa toisin kun Aasian maissa yöt ovat katkonaista unta kuumuuden ja kosteuden takia.
Tämä päivä meni ajaessa. Matkan varrelle osui kauniita pieniä kaupunkeja, vuoria ja loputtomasti laitumia ja lampaita. Levollista matkantekoa, pientä yhteistä pohdintaa ja asioiden ihmettelyä, hyvää musiikkia ja vain turhaa höpöttämistä ja yhdessäoloa. Olimme tienpäällä noin neljä tuntia ennen kuin saavuimme Wellingtoniin, joka on pohjoisemman saaren eteläisin kaupunki. Kävimme kaupungissa museossa tutustumassa maan alkuperäisväestön eli Maurien historiaan, paikallisiin eläimiin ja tietysti maanjäristyksiin. Viimeisimmät todella tuhoisat järistykset täällä olivat 2010 ja 2011. Osassa paikoissa jälleenrakennus on vieläkin kesken. (Äidille ja iskälle sellaisia terveisiä, että järistyksiä ei voi ennustaa ja jos sattuu kohdalle niin se on sitten huonoa tuuria.) Museo on valtava tietopankki ja aikamme riitti vain pintapuoliseen kiertelyyn. Kävimme haukkaamassa nopean aterian ja sitten pitikin jo lähteä lautalle. Ajoimme auton lauttaan, joka matkasi kolme tuntia ja saapui eteläisen saaren pohjoisosaan noin kymmeneltä illalla. Siitä sitten motellin, suihkuun ja nukkumaan.
Huomenna (keskiviikko) aamusta jatkamme matkaa kohti Franz Josefin jäätikköä.
kualalumpurissa 