Toukokuu

Niin on vaan toukokuu hiljalleen vaihtumassa kesäkuuhun. Aivan ehdottomasti paras kuukausi kaikista on toukokuu, siis Suomessa. Täällähän ei juuri huomaa kuukausien vaihtumista, sillä sää on samanlainen aivan jokainen päivä. Vähän haikeana olen katsonut kuvia kevään ja ennen kaikkea kesän saapumisesta Suomeen. Aina heti kun se loskavaihe on ohitettu, niin sitten ollaan jo hyvissä tunnelmissa. Eikä tässä ole enää kuin alle kuukausi Juhannukseen (ja mun synttäreihin).  Tähän toukokuuhun on mahtunut yksi viikonloppumatka Langkawille. Se on siis Malesian verovapaa saari, jonne matka Kuala Lumpurista taittuu 50 minuutissa lentäen. Viikonloppu oli erittäin onnistunut ja saarielämä taas maistui. Ilma oli raikas ja ihmiset ystävällisiä. Langkawilla on yllättävän paljon tekemistä, jos siis haluaa ylipäätään mitään tehdä. Hotelli sijaitsi kauniilla rannalla, joten aika paljon aikaa tuli vain vietettyä merta kuunnellen ja katsellen. Olin onnellisesti yllättynyt erilaisten lintujen määrästä. Hotellin alue oli todella vehreä ja siellä oli uskomaton määrä toinen toistaan kauniimpia lintuja. Mukavahan siinä oli parvekkeella istua, valkoviiniä lipittää ja lintuja ihailla. Ja iltaa kohden linnut sen kun kasvoivat. Voin kyllä ihan vilpittömästi suositella Langkawia lomakohteeksi kenellä vain. Sinne on lyhyt matka ja kaikille viinin ja oluen ystäville tiedoksi, että hintataso on verovapaudesta johtuen todella alhainen.

Toinen toukokuun viikonlopuista menikin Bangkokissa. Thaimaa ei kyllä petä koskaan. Palvelu on taivaallisen hyvää, ihmiset ovat hymyileviä ja ovat onnellisia siitä, että joku ostaa heidän tuotteitaan tai palveluitaan. Bangkok on kuuluisa temppeleistään ja niistä muutamissa tulikin käytyä. Kaupunki on iso ja siellä riittää paljon ihmeteltävää. Bangkokiin lento tapahtui Thai Airwaysillä ja minulle ko. yhtiöllä matkustaminen ensimmäinen kerta. Onneksi kohdalle osui uusi lentokone ja luonnollisesti palvelu oli aivan taivaallisen hyvää. Lentomatka Kuala Lumpurista Bangkokiin ei kestä kuin kaksi tuntia, joten aika sopivan mittainen matka. Henkilökohtaisesti en kokenut, että Bangkok olisi minulle jotenkin erityisen viihtyisä paikka tai sellainen jonne haluaisin palata uudestaan ja uudestaan. Minusta Thaimaan parhaat paikat löytyvät pieniltä saarilta, missä elo on rentoa ja ruoka taivaallisen hyvää. Ja sitten tietenkin, kun kerta Bangkokissa ollaan, niin onhan siellä teetettävä puku. Tein hyvän ja laajan pohjatyön netissä ja etsin kaupungin parhaimman räätälin, jonka putiikki olisi vielä lähellä hotellia. Löysin sellaisen ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Menin käymään putiikissa noin klo 17 torstaina. Heillä oli valikoimassa hurja määrä erilaisia kankaita sekä pukuihin, että paitoihin. Valitsin superystävällisen räätälin kanssa kivan värisen kankaan puvuksi ja siitä se prosessi sitten lähti käyntiin. Ajattelin, että tässä kun kerta nyt mittoja otetaan, niin tilataan samalla paitoja. Tilasin kolme paitaa puvun kanssa pidettäväsi. Siinä räätälimestari sitten otti mittoja ja saneli niitä apupojalle. Mittojen ottamisen jälkeen oli vielä tuplavarmistus, että mitat ovat varmasti oikein. Aikaa kankaan valitsemiseen ja mittojen ottamiseen ei minulta mennyt kuin puolisen tuntia. Seuraavaksi päiväksi sovimme klo 12 tärskyt, jolloin olisi ensimmäinen sovitus. Seuraavana päivänä sitten sovituksessa oli jo housut valmiina, jotka olivatkin aivan täydelliset. Samalla myös ensimmäinen versio paidasta sovitettiin. Siihen tehtiin vain pieniä muutoksia, kuten lyhennettiin vähän hihoja. Sovitettavaan puvuntakkiin tuli eniten muutoksia ja räätäli maalaili linjoja valkoisella liidulla. Homma oli ohi 20 minuutissa. Sovimme jälleen, että tulen huomenna viimeiseen sovitukseen klo 16. Erityisen mukavan sovituksesta teki se, että paikka sijaitsi 3 minuutin kävelymatkan päässä hotellista ja toisekseen se, että paikan pitäjät olivat erityisen ystävällisiä, kohteliaita ja osaavia. Heillä oli silmää väreille ja malleille. Sitten lauantaina klo 16 kävelin kolmannen kerran räätäliin. Sovitin vielä kerran paidan, housut ja takin. Ja ne istuivat täydellisesti. Olisin varmasti saanut puvun reilusti yli puolet halvemmalla jostain toisesta paikasta. Mutta tämän paikan arvostelut ja kankaan laatu olivat niin hyvät, että siitä kannatti maksaa. Ja erityisen hyvä puoli tässä on se, että he säilyttävät puvun mittojani siellä tallessa. Eli sitten jos ja kun haluan tilata uuden puvun niin sähköpostilla onnistuu ja he lähettävät puvun sen valmistuttua suoraan kotiin. Että nyt vaan kaikki kovasti häitä pitämään ja töistä iso ylennys, että saan hyviä syitä tilata pukuja lisää. Niin ja kai tässä pitää pitää omista mitoistaan huolta, ettei pääse liikaa pyöristymään. On nimittäin aika huvittavan näköistä

Sellainen oli Bangkokin reissu.

Nyt ollaan sitten taas jännän äärellä. Huomenna olisi edessä toinen tämän reissun eeppisistä seikkailuista (Japani oli number one). Lennän nimittäin huomenna Australiaan. Edessä olisi viisi päivää Sydneyssä, sitten lennän sieltä Cairnsiin, jossa tarkoitus on sukellella Suurella Valliriutalla. Sittenpä matka jatkuu Uuteen-Seelantiin, jossa vuokra-autolla huristetaan koko maan läpi. Edessä siis kolmisen viikkoa uusia tuulia, toivottavasti uusia hienoja elämyksiä ja ajatuksia. Yritän kirjoitella matkakuulumisia tasaiseen tahtiin.

Advertisement

Arkea

On pakko myöntää, että palaaminen Japanista Malesiaan oli tylsää. Tässä paikassa on paljon paljon hyviä puolia, mutta silti koin, että Japani oli enemmän minun juttu. Ilmasto on täällä ehkä siinä mielessä kivempi, että ei tartte kuin shortsit ja t-paita viskaista päälle kun ulos menee. Samalla ilmasto on myös tylsempi, koska joka päivä on sama lämpötila ja joka päivä jossain vaiheessa myös sataa. Ja nyt viimeaikoina on esiintynyt todella huikeita ukkosmyrskyjä. On maagista. Katsella pimeässä illassa, kun ukkoset leimahtelevat kaupungin yllä. Jyrinä ja salamointi on huikeaa. Siinä missä Japanissa pidin järjestyksestä, tehokkuudesta, kohteliaisuudesta, ihmisten huomioonottamisesta ja säännöistä, niin edellä mainitut asiat ovat niitä joita täällä Malesiassa ei juuri esiinny. Ehkä hieman tässä kärjistän, mutta elämäntyyli ja rytmi on täällä paljon rennonpaa ja se tuo mukanaan myös sen, että ehkä ei tarvitse huomioida niin paljon muita ihmisiä (erityisesti liikenteessä ja kauppakeskuksissa), säännöillä ei ole väliä koska kaikesta selviää maksamalla (korruptio kukoistaa kaikilla elämän osa-alueilla), tehokas ei myöskään voi olla, koska on niin kuuma. Jotenkin, tuntuu että todella suuri osa ihmisistä haluaa elämän olevan yksinkertaista ja että kaikki pyörii vain oman navan ympärillä. Olen tavannut täällä uskomattoman fiksuja tyyppejä, jotka haluavat muuttaa tätä yhteiskuntaa enemmän välittäväksi, oikeudenmukaisemmaksi ja vähentää korruptiota. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka vähät välittävät mistään muusta kuin itsestään. Ravintoloissa näkyy lapsiperheitä, missä lapsien annetaan heitellä ruokaa, huutaa ja kiljua samalla kun itse syödään suu auki, puhutaan ja tottakai näprätään puhelinta. Minun maailmassa edellä mainittu on huonoa käytöstä, ja nimenomaan minun maailmassani. Nämä ihmiset tuskin pitävät sitä huonona käytäksenä, joten minun ongelmani se silloin on, ei heidän.

Olen yrittänyt miettiä mistä täällä vallitseva yrittämättömyys (yleinen laiskuus) johtuu ja en todellakaan ole löytänyt mitään vastausta. Tämä on aivan ihana maa, jolla olisi valtavat mahdollisuudet nousta kurjuudestaan todelliseksi unelmamaaksi. Poliittinen järjestelmä on mikä on ja varmasti on mielettömän vaikeaa sovittaa yhteen muslimien ja ei-muslimien tapoja elää ja olla. Jos korruptiota on esiintynyt aina, niin sitä ei hetkessä kitketä pois. Koulutukseen tulisi panostaa paljon. Lapset pitäisi saada lukemaan, ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Valtion tulisi tehostaa toimintaa esimerksi teiden kuntossapidon suhteen ja näyttää esimerkkiä miten töitä tehdään ja miten muutoksia voidaa saada aikaiseksi. Ja tietenkän kaikki ei ole mustavalkoista ja kaikki eivät ole laiskoja jne. Tämä vain minun pienenä ajatuksena ja minun ”silmälasien” läpi suodatettuna. 

Täällä siis Japanin jälkeen arki on ollut arkista: salilla käyntiä, syömistä, ihmisten tapaamista, opiskelua, leffojen katselua ja yleistä ihmettelyä. Huikeita ruokia on taas tullut maisteltua ja monesti myös petyttyä ruokaan. Kohta tulee kuusi kuukautta täyteen Aasiassa oleskelua ja pakko kai se on myöntää, että tässä alkaa myös olla mielihaluja töiden tekemistä kohtaan. Tarvittiin siis kuusi kuukautta siihen, että työasiat lähtevät mielestä ja että taas alkaisi olla valmis työhaasteisiin. Sitten kun aloitan työt, niin kuinkahan kauan kestää, että kaipaan takaisin töistä-vapaaseen arkeen. Mutta vielä ei ole töiden aika sillä edessä on vielä muutama todella mielenkiintoinen seikkailu.

Ai niin vappu. Vappua ei tänä vuonna ollut ollenkaan. Ja koska tänä vuonna vappu jäi väliin, niin ensivuonna sitä suuremmat vappuhulinat. Nyt kahvilaan istumaan ja tuijottamaan ihmisiä ja miettimään mikä minusta tulee isona 🙂

Takaisin vuorilta

Matka Takayamasta kohti Tokiota alkoi tänään aamupäivällä.  Hieman meinasi tulla kiirus kun muistin bussin lähtöajan väärin,  mutta onneksi bussiasema sijaitsi hotellia vastapäätä. Ensimmäinen etappi oli siis päästä vuorten välissä kiemurrellen Takaymasta Matsumotoon. Tie tosiaankin kiemurteli kuin serpenttiini ja maisemat olivat jylhät.  Olimme niin korkealla vuoristossa,  että kevät oli vasta aluillaan.  Puissa ei ollut yhtään vihreää ja luntakin näkyi ajoittain jopa paljon.  Kuljimme myös muutaman laskettelukeskuksen ohi,  joista toisessa oli vielä muutama hullu laskija vaikka vettä vähän satoikin. Upeita vuoristopuroja virtasi kaikkialla ja kevät teki kunnolla tuloaan. Yhden kylän bussiasemalle oli rakennettu bussia odottaville pieni jalkakylpylä. Siinä istui joitakin ihmisiä iloisesti jalat höyryävässä vedessä ja odotteli oikeaa linja-autoa. Kuinka mukava ja hauska idea! Mitä lähemmäksi Matsumotoa päästiin sitä keväisemmäksi muuttui maisema. Taas näkyi kirsikanpuita kukkimassa ja muissa puissa oli jo kovasti hiirenkorvia. Matsumoto oli meille vain vaihtoasema,  josta teimme tehokkaan 15 minuutin vaihdon junaan. Junalla sitten puksuttelimme etelään, päämääränä Tokio. Ja niin kaunista niin kaunista oli maisema. Puut olivat siinä kevään kauniissa raikkaassa kirkkaassa vihreässä lehdessä ja talot ja pihat upeasti hoidettuja. Leikeltyjä pensaita ja havupuita näkyi mielettömän paljon sekä myös kivipuutarhoja. Voisin melkein veikata,  että kyseinen vuoristoseutu jossa muutaman päivän vietimme,  on uskomattoman upea syksyllä,  kun  on ruska. Ehkä siinä olisi hyvä syy tulla tänne uudestaan.

Tokioon päästyä halusimme vielä hieman kierrellä ja kaarella Tokion kaduilla ja vain ihmetellä ihmisiä. Huomasin jossain vaiheessa eläinkaupan ja sinne oli mentävä käymään.  Kauppa oli siis sellainen missä myytiin eläinten hoitoon tarvittavia tarvikkeita ja koiranpentuja. Siellä oli kymmenkunta pientä ja suloista pentua omissa lasisissa kopeissa. Vaikka kuinka suloisia olivat niin ei koiranpentujen tule olla lasikopeissa näytillä ihmisille. Niiden pitäisi olla jossain aitauksessa juoksemassa vapaana ja leikkimässä toistensa kanssa.

Niin ja sitten on pakko kirjoittaa myös muutama sana japanilaisista vessanpöntöistä. Olen tehnyt periaatepäätöksen siitä,  että haluan kotiini japanilaisen pytyn. Nämä monitoimipytyt kun vievät istuntokokemuksen toiselle tasolle. Istuin on ensinnäkin lämmitetty,  pytyn saa napinpainauksella soittamaan musiikkia,  napista se suorittaa myös pesun ja toisesta napista tulee sitten vielä puhalluskuivaus. Kertakaikkisen täydellistä.

Illaksi siirryimme sitten lentokenttähotelliin,  koska huomenna on aamulento takaisin Kuala Lumpuriin. Vielä viimeiset sushit ja saket naamaan ja toivottavasti hyvät yöunet. Huomenna aamulla kun heräämme niin vaalien tuloskin on selvillä.

Takayamassa, upea vuoristo ja upeita kokemuksia

Ja niin on upea paikka tämä Takayama. Pieni viriili kylä joka kylpee näin huhtikuun lopussa kirsikkapuiden kukinnoissa. Kaupunkia halkoo muutama joki ja joenvarret ovat täynnä kukkivia kirsikkapuita. Aivan upean näköistä ja tähän kun yhdistetään vielä erikoiset japanilaiset talot ja niiden koristeellisuus niin aika hurmaava ja mieltä ylentävä kokemus. Tätä seutua kutsutaan Japanin alpeiksi ja sen kyllä huomaa. Tätäkin kaupunkia ympäröivät upeat vuoret. Vähän tuolla kauempana näkyy lumisia vuoria, jotka siintävät hieman eri väreissä riippuen kellonajasta ja auringonpaisteesta. Jotenkin tämä paikka sai minussa aikaan sen, että haluan päästä Lappiin ensi syksynä katsomaan ruskaa. Otan mukaan kaksi maailman ihaninta koiraa ja lähden katsomaan ruskaa ja näkemään uuslappaista veljeäni ja hänen perhettään pitkästä aikaa.

Sää on ollut aivan todella upea. Päivisin on ollut lämmintä, noin 18-20 astetta ja auringonpaisteessa toki enemmän, mutta iltaa kohti sitten viilenee alle 10 asteeseen. Kaupunki on pieni ja tämän valloittaa helposti muutamassa päivässä. Tämä paikka on täynnä aivan mahtavia pieniä kauppoja ja ravintoloita. Harmi vaan, etten ymmärrä yhtään mitään mitä kaupoissa myydään. Kaikki syötävät asiat näyttävät todella omituiselta, herkullisilta mutta omituisilta. Ja minulle tuli myös yllätyksenä, että kovin ovat makean perään nämä japanilaiset. Erilaisia herkkuja on vaikka millä mitalla ja ilmeisesti mitä ihmeellisimmissä mauissa. Mutta kaikki ne herkut, jotka ovat joutuneet minun suuhuni ovat olleet mahtavan makuisia. Ja mitä kummallisimpia asioita on tullut ostettua käveltyä ympäriinsä ja nämä kaikki asiat ovat olleet syötäviä. Ja kun kielitaito ei ole riittänyt ilmaisemaan mitä haluaa niin sitten on vaan osoitettu sormella ruokalistaa tai kuvaa ja tavattu hitaasti sitä mitä halutaan. Yksi tämän päivän huikeista makuelämyksistä oli mochi. Se on siis japanilainen leivonnainen/jäätelö. Valitsin mauksi kiivin (kiiwi) ja maku vei kielen mennessään.

Aivan pakko on vielä hehkuttaa tätä japanilaista kohteliaisuutta. Tänne tullessa junassa kun konduktööri oli tarkastanut liput, niin poistuessaan vaunusta hän kääntyi vielä matkustajiin päin ja kumarsi. On vaan niin kovin vaikeaa nähdä suomalainen krapulasta kärsivä konduktööri Pentti aamuvuorossa Pendolinossa, joka lippujen tarkastamisen yhteydessä kiittäisi kauniisti jokaista lipun ojentanutta matkustajaa ja poistuessaan vaunusta vielä kumartaisi kiitoksen ja kunnianosoituksen matkustajille, että ovat valinneet junan, joka työllistää Pentin. Kaikista ravintoloista poistuessa on henkilökunta kiitellyt ja kumarrellut. Pidän siitä erityisen paljon. Pidän siitä siksi, että minusta se kertoo nöyrästä asenteesta työtä kohtaan. Asiakaspalvelussa palvellaan asiakasta. Ilman asiakasta ei ole töitä. Kohteliaisuus ei ole keneltäkään pois. Olen ilolla pannut merkille, että kaikki huomaamani eri alojen työntekijät ovat ylpeitä työstään. Ja juuri sen pitää olla. Kaikki työ on arvokasta, aivan kaikki. Jokainen hoitaa oman työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ja se riittää. Asenne omaa työtä kohtaan, työn arvostaminen ja ennen kaikkea itsensä arvostaminen näkyy ulospäin. Se näkyy siinä, että se herättää kunnioitusta ja luottamusta.

Tämän illan ruokapaikassa, jonne muuten piti jo eilen varata pöytä, oli jälleen kerran aivan mainio palvelu. Ruoka oli ihmeellisen hyvää. Todella yksinkertaista ramenia (Ramen), mutta silti niin kovasti hyvältä maistuvaa. Paikka piti japanilainen pariskunta, joiden seurassa oli ilo ruokailla. Niin kohteliasta ja hyvää ja sydämellistä palvelua en ole vähän aikaan saanut. Kun he kysyivät mistä olemme ja saivat tietää, että Suomesta olemme, niin entistä sydämellisemmäksi meno muuttui. Nainen oli suuri suuri muumifani ja tiesi paljon Suomesta. Hänellä oli unelmana päästä käymään Suomessa. Ainakin Helsinki, Muumimaailma ja Lappi olivat hänen toivomuslistallaan. Sinä päivänä kun voitan lotossa niin lennätän tämän pariskunnan Suomeen.

Tänään käytiin myöskin japanilaisessa kylpylässä (Onsen). Oli taas oikein virkistävä reissu ja näin atooppisesta ihosta kärsivälle myös todelle parantava reissu. Olen Malesian kosteassa ilmastossa saanut olla rauhassa atopian tuomilta kuivumisilta ja kutiamisilta, mutta täällä kylmässä Japanin keväässä iho on taas näyttänyt merkkejä atopiasta. Mutta eipä hätää. Japanilaisen kylpylän vesi on vienyt mennessään kaikki atooppisen ihottuman oireet. Lämpimiä altaita poreilla tai ilman, ulkona tai sisällä oli tänään tarjolla riittävästi. Piipahdin myös oikeassa saunassa ja nautin siitäkin.

Upea loma ollut ja pakko on tulla uudestaan Japaniin ajan kanssa. Huomenna sitten muutama bussi ja juna vuorten halki, jotta päästään takaisin Tokioon ja nukkumaan vielä yksi hotellissa, sillä lento kotiin Kuala Lumpuriin lähtee maanantaiaamuna. Upea maa ja huikeita kokemuksia tarjosi tämä reissu. Vielä yritetään ottaa kaikki irti viimeisestä päivästä ja viimeisistä tunneista ennen lentoa Malesiaan.

Kioto ja Takayama

Aivan todella ihastuttava kaupunki oli Kioto. Monet pitävät Kioton parhaana puolena sen temppeleitä, mutta minusta taas parasta oli kaupungin kadut ja erilaiset korttelit. Olen suuri temppeleiden ystävä ja toki vierailin muutamissa temppeleissä, mutta minusta ne olivat liian turistikohteita. Ehkä osuin vaan huonoon aikaan, koska hieman ahdisti kun niin monta muutakin ihmistä oli tutustumassa temppeliin. En voi kiistää kauniita rakennuksia, täydellisiä puutarhoja, mielenkiintoista ja jopa uskomatonta historiaa, joka temppeleihin liittyy, mutta minulta jäi löytämättä sellainen temppelialue, jossa olisin vain minä, japanilainen puutarha ja tuuli heiluttamassa puiden lehtiä. Ehkä sellainen löytyy vielä tulevaisuudessa. Nautin enemmän kävelystä ja eksymisistä paikallisiin kortteleihin kuin temppelialueisiin.

Pitkän päivän jälkeen, joka meni oikeasti kävellessä Kiotoa ristiin rastiin, oli upeaa löytää ystävän suosittelemaan Sushi-ravintolaan herkuttelemaan todella maittavilla annoksilla. Uskomaton määrä sushia tuli ahdettua itseensä tunnissa. Sillä aikaa kun herkuttelin linjastolla, niin ravintolan eteen oli muodostunut käsittämättömän pitkä jono. Eli ilmeisesti joku muukin halusi hyvää ja edullista sushia napaansa. Onnistuneen illallisen jälkeen oli vain aivan pakko päästä maistelemaan erilaisia sakeja. Tripadvisor osasi kertoa oivan paikan, missä saattoi englanniksi saada tietoa sakeista ja maistella erinomaisia riisiviinejä. Paikka löytyi ja maistelu alkoi. Minusta saattoi kasvaa maisteluiden myötä suuri saken ystävä.

Hotellissa, jossa Kiotossa yövyin oli myös ”onsen” eli paikallinen kylpylä. Pitkän päivän jälkeen oli enemmän kuin mahtavaa mennä peseytymään kunnolla, kunnolliseen saunaan, jossa lämpöä oli sen 90 astetta ja lillumaan kuumiin ja kylmiin altaisiin. Kiotoon on pakko palata vielä joskus ja viettää enemmän aikaa kuin kaksi ja puoli päivää.

Kiotosta matka jatkui vuoristoon Japanin Alpeille. Juna matka kesti noin neljä tuntia ja reitti oli huikean kaunis. Jylhät vuoret ja upeat vuoristojoet vuorottelivat junan ikkunasta. Perille Takayamaan saavuttiin noin viiden aikaan. Vuorossa oli majoittuminen ja illallispaikan valinta.

Illallispaikaksi valikoitui upea japanilainen ravintola. Paikka oli todella autenttisen oloinen ja ruoka taivaallisen hyvää. Perinteisessä japanilaisessa ravintolassa istutaan näin jäykälle länsimaiselle ihmiselle hieman epämukavassa asennossa, risti-istunnossa matalan pöydän ympärillä, joten jalathan puutuivat vähän väliä. Se ei kuitenkaan millään tavalla haitannut ruokailua eikä todellakaan vaikuttanut siihen tosi asiaan, että ruoka, tarjoilu ja paikan sisustus oli ainutlaatuista.

Tällä hetkellä fiilis on superhyvä ja voin vaan ihmetellä miten upeaa täällä on. Kaikista maailman paikoista, joissa olen vieraillut, on Japani noussut parhaimmaksi paikaksi kaikilla mittareilla.

Japani Japani Japani

En muista kuinka kauan, mutta siis todella kauan, olen haaveillut matkasta Japaniin. Nyt tuli eteen mahdollisuus toteuttaa tämä haave, joten ilman muuta matkalaukkujen pakkaus ja menoksi. AirAsian yön yli kestävä lento toi mukavasti perille Tokioon maanantaiaamuksi. Olin varannut lipun businessluokasta, koska halusin nukkua koko lennon makuuasennossa. Lipun hinta oli naurettavan halpa, koska AirAsia on siis edelleen halpalentoyhtiö. Lento meni todella mukavasti ja nopeasti. En tiedä kuinka paljon tai hyvin loppujen lopuksi sain nukuttua, mutta suhteellisen pirteässä kunnossa astuin Japanin maaperälle. Täällä Japanissa nyt muutaman päivän olleena olen yrittänyt miettiä, mistä tämä hinku päästä tänne oikein kumpuaa. Miksi olen pitkään haaveillut matkasta tänne? Enkä vielä ole tähän vastausta löytänyt, sen sijaan olen löytänyt paljon paljon muuta.

Neljä kuukautta trooppisessa ilmastossa viettäneelle tämä +10 astetta on aika karua. Samaan aikaan se tuntuu mahtavan kotoisalta ja raikkaalta. Aika kiva välillä laittaa kunnolla vaatteita päälle ennen kuin menee ulos. Ilma on raikas ja tuuli tuo mukanaan raikkaita ajatuksia. Ilmaston lisäksi täällä miellyttää sekasortoiseen Kaakkois-Aasiaan verrattuna järjestys ja ihmisten kohteliaisuus. Kaikille asioille on paikkansa aivan kaikkialla. Kaikki tuntuu jotenkin loppuun mietityltä ja organisoituneelta. Perfektionistina täällä voisi olla ihanteellista asua. Aamiaisella kulmakuppilassa ollessa reppuni oli normaalisti pöydän vieressä lattialla. Viereisessä pöydässä istui vanha japanilainen mummo joka lähtiessään astui reppuni hihnan päälle. Hän oli kovin pahoillaan ja yritti puhdistaa hihnaa, koska oli sen mennyt omasta mielestä likaamaan. Hän pahoitteli ja puheli kovasti aluksi japaniksi, mutta koska pian huomasi, että sanakaan emme ymmärtäneet hän vaihtoi englantiin. Kysyi mistä tulimme, ihasteli Suomea ja toivotti tervetulleeksi. Ihastuttavaa!

Ensimmäiset päivät kuluivat Tokiossa. Valitettavasti sää ei suosinut tällä kertaa, sillä ensimmäiset kaksi päivää satoi taukoamatta. Kolmantena päivänä aurinko tuli esille ja sai Tokion tuntumaan entistä mahtavammalta paikalta. Olen ollut lapsenomaisen innoissani koko ajan täällä. Tunnen olevani niin turisti kuin voi vaan olla. En ymmärrä katukylteistä mitään, en ravintolan ruokalistoista, en oikeastaan mistään yhtään mitään ja se tunne on aivan mielettömän hieno. Upeaa olla pihalla aivan kaikesta ja vain ihmetellä kaikkea suu auki innoissaan. Ihmisten kohteliaisuus miellyttää erityisen paljon. Asiakaspalvelijat ovat äärimmäisen ystävällisiä, hymyileviä ja kohteliaita. Aina ei olla löydetty yhteistä kieltä, mutta silloin ollaan vaan hymyilty ja kumarreltu kahta kauheammin puolin ja toisin. Joistakin paikoista tulee vaan tunne, että täällä olen ollut aikaisemmin tai että ko. paikka tuntuu kodilta. Tokio ja Japani ovat saaneet edellä mainitut tunteet minussa aikaiseksi. Voin hyvin ymmärtää sen, että joillekin ihmisille tällainen organisoitu ja järjestelmällinen elämä ei sovi, mutta minua se kiehtoo. Jos joskus voitan lotossa, niin saatan muuttaa tänne.

Kolmannen päivän vietimme Tokion puistoja ihaillen ja auringon paisteesta nauttien. Söimme maittavan lounaan tietämättä mitä söimme, mutta hyvää se oli. Iltapäivällä otimme luotijunan Tokiosta Kiotoon. Matkaa kertyi noin 400 kilometriä, mutta matka aika vain noin 2 tuntia ja 15 minuuttia. Eli aika monta sataa kilometriä tunnissa junat täällä pyyhältää.

Kiotossa olimme klo 17.30 joten tämän päivän ohjelmaan ei kuulunut oikeastaan muuta kuin hotellin löytäminen, majoittuminen, muutamien drinkkien nauttiminen ja tietysti illallinen sushiravintolassa. Illalliselta palatessa piti vielä pysähtyä ”Alkossa” ostamassa paikallista olutta, Asahia.

Huomenna torstaina alkaa sitten Kiotoon tutustuminen ihan todenteolla. Aivan mahtavaa olla täällä.

Penang-viikonloppu

Kolme päivää ruoastaan kuuluisassa Penangissa meni nopeasti. Tosiaan kaikki malesialaiset joiden kanssa olen Penangista jutelleet ovat maininneet ruoan. Eikä paikka tuottanut ruoan suhteen pettymystä. Asuimme isolla porukalla kivassa resortissa,  joka sijaitsi saaren pääkaupungin Georgetownin ja Batu Ferring -nimisen kylän välissä. Tämän paikan sijainti teki liikkumisesta hieman vaivalloista koska kaikki matkat piti taittaa kahdella taksilla. Mutta huikean hauskaa meillä taas oli. Tutustuimme mm. hedelmätarhaan,  jossa katselimme,  haistelimme ja maistelimme eksoottisia hedelmiä. Opas oli omaa luokkaansa ja toiminut oppaana ehkä noin 100 vuotta. Saimme leppoisasti rakennettua mukavaa ohjelmaa muutaman päivän ajaksi. Kävimme mielenkiintoisia keskusteluita drinkkien äärellä välillä merta tuijotellen ja söimme tietysti hyvin.

Yhden iltapäivän vietimme sadetta paossa China Housessa. Paikka yhdistää taiteen,  kahvilan,  viinibaarin,  ravintolan ja olohuonemaisen tilan.  Tilasimme ensiksi kahvia ja kakkua.  Niiden jälkeen haimme pöytään ison palan paperia ja väriliituja. Inspiraation toivoomme tulevan maukkaista drinkeistä.  Ja aika kivan taideteoksen saimme yhdessä aikaiseksi. Tämän pienen viikonloppuloman viimeisenä iltana söimme todella upean illallisen libanonilaisessa ravintolassa. Uskomattomia makuja ja kauniita kattauksia.

Kotiin pesemään pyykit ja pakkaamaan sillä edessä on viikon matka Japaniin.

Saariloman loppu

Niin loppui enemmän tai vähemmän huoleton saariloma. Sain vietettyä mielenkiintoista aikaa 8 päivää,  joista kolme meni sukelluskurssin suorittamiseen. Nyt olen sitten virallisen Padi-luokituksen mukaisesti Rescue Diver. Kurssi oli fyysisesti haastava ja vei yhdessä vaiheessa kaikki voimat,  mutta erittäin antoisa. Toivottavasti en joudu koskaan käyttämään opittuja taitoja.  Hyvähän sen on kuitenkin olla valmius,  jos jokin menisi veden alla pieleen. Muuten tähän saarilomaan sisältyi paljon nukkumista ja lukemista. Löysin taas uuden vaihteen lukemiseen ja se tuntuu hyvältä.  Rauhallinen ja kaunis saari sai rentoutumaan ja miettimään asioita. Olen tässä pähkäillyt,  että suorittaisinko sukellusoppaan kurssin ja tämän asian tiimoilla oli mukava pallotella ajatuksia.  Katsotaan tässä nyt tässä mihin tie vie.

Iso kasa pyykkiä matkalaukussa odottaa kotiinpääsyä ja kyllä minusta on myös mukava palata hetkeksi Kuala Lumpuriin. Malttamattomana odotan kuntosalille pääsyä ja parempaa ruokaa kuin mitä saarissa oli tarjolla. Loppuviikosta tulee uusia vieraita kyläilemään,  joten ohjelmaa on taas muutamaksi viikoksi eteenpäin.

Levännein mielin.

Blogitauko, Bali ja Perhentian

Reilu kuukausi on kulunut viimeisestä blogikirjoituksesta ja nyt on aika kirjoittaa taas.  Halusin pitää pienen tauon kirjoituksesta,  ettei vaan mene kirjoittaminen suorittamiseksi.  Ja sitä suorittamista haluan tällä reissulla välttää mahdollisimman paljon. 

Kuukauteen on mahtunut taas aika paljon kaikenlaista.  Kieltä olen oppinut lisää ja päässyt sitä käyttämäänkin.  Viimeisin käyttötilanne on muutaman päivän takaa jolloin piti tinkiä venetaksin hinnasta. Ja sainkin sen muuten siihen hintaan mihin halusin. Edellisessä kirjoituksessa oltiin Filippiineillä ja se reissu olikin mainio. Sen reissun jälkeen pyörähdettiin Balilla.  Tämä Balin reissu oli pitkään tiedossa koska se oli suuniteltu niin,  että kun rakas ystäväpariskunta tulee Kuala Lumpuriin vierailulle,  niin sitten käydään myös Balilla.  Ystävät olivat käymässä melkein kaksi viikkoa ja heidän vierailunsa teki enemmän kun hyvää.  Jatkoimme samoille vanhoille jutuille nauramista ja keksimme uusia naurun aiheita.  Söimme hyvin,  kävimme baareissa,  juttelimme ja makasimme altaalla. Niin ja teimme myös retken Batu Caves-nimiseen hindujen pyhättöön.  Iso ikävä jäi kun kävin saattelemassa heidät kotimatkalle.

Tällä hetkellä kirjoittelen tätä Perhentian saarilta. Saaret sijaitsevat Malesian itärannikolla suhteellisen lähellä Thaimaata.  Tulin tänne maanantaina 23.3 lentäen Air Asialla.  Matka taittui 45 minuutissa. Sitten oli vielä tunnin automatka satamaan ja puolituntia veneellä saaren.  Täällä on siis kaksi saarta.  Aloitin reissun saaren pienemmältä saarelta,  joka on erityisesti nuorten ja reppumatkailijoiden suosiossa. Olin varannut majoituksen ja sukelluskurssin edullisesta paikasta.  Ja on kyllä pakko myöntää,  että en kyllä muista milloin viimeksi olen asunut yhtä karussa tönössä. En edes kehdannut ottaa siitä kuvaa näytettäväksi.  Saarella on kaksi rantaa missä kaikki majoitukset ja ravintolat toimivat.  Asuin Long Beachillä koska sitä oli moni suositellut. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin ehkä valinnut sen toisen rannan ja hieman tasokkaamman majoituksen. Ajatus tänne tulolle oli suorittaa sukelluskurssi.  Olen tällä hetkellä ns. Avance open water diver (AOWD) ja halusin tehdä siitä seuraavan tason eli Rescue Diver (RD). Kurssin pointti on se,  että se antaa itsevarmuutta omaan sukellukseen,  mutta myös valmiudet auttamaan muita sukeltajia mikäli jokin asia on hullusti pinnalla tai pinnan alla. Kurssi on fyysisesti todella raskas mutta antoisa.  Ensimmäiset päivät menivät mukavasti ja opin paljon uutta. En ollut varautunut siihen,  että päivät sisältivät paljon veden pinnalla tehtäviä harjoituksia,  joten poltin naamani ja kaiken lisäksi sain lämpöhalvauksen. Kurssiin tuli nyt siis muutaman päivän tauko,  koska yksi vuorokausi meni oksentaessa ja tässä on vieläkin niin heikko olo,  ettei minusta ole tuonne veteen menijäksi.  Joten vaihdoin isommalle saarelle kivaan ranta resorttiin lepäämään.  Muutamia päiviä huilaan ja huomenna tai maanantaina teen kurssin loppuun.  Tiistaina alkaa sitten kotimatka Kuala Lumpuriin.

Jäin miettimään tuota Rescue Diver -kurssin suorittamista.  Syy siihen löytyy varmaan kotikasvatuksesta.  Meillä on kotona aina autettu toisia, varsinkin vähäosaisempia. Meidät on kasvatettu ottamaan toiset ihmiset huomioon ja jeesaamaan  silloin kun toinen sitä tarvitsee.  Isäni oli mukana työpaikkansa palokuntatoiminnassa ja lapsena oli sairaan siistiä nähdä oman isän ajavan paloautoa. Siinä tunsi pikkupoika ylpeyttä isästään. Minäkin harrastin kersana muutaman vuoden palokuntanuoria,  kunnes kaljanjuonti alkoi kiinostaa ja mielessä oli vain janon sammuttaminen.

Pieniä murheita toki aina on elämässä ja tällä hetkellä ajatukset ovat Snöffe-koirassani, joka kärsii iho-ongelmista.  Omituista,  että vasta kuuden vuoden iässä sillä alkaa iho-ongelmat koska yleensä westien iho-ongelmat alkavat jo pentuna. Mutta maailman parhaat hoitajat,  eli Snöffen mummi ja pappa,  pitävät parasta mahdollista huolta,  Snöffestä joten se helpottaa paljon tätä murheen tunnetta. Kiitos iskä ja äiti!

Mutta muuten kaikki mallillaan ja elosta nautitaan.

Elämäni sukelluspäivä

Eipä tule ihan heti mieleen milloin viimeksi on ollut näin mahtava sukelluspäivä kuin eilinen oli. Päivä lähti käyntiin herätyksellä klo 4.40. Pikaisten aamutoimien jälkeen oli vuorossa tulevan sukelluksen läpikäyminen sukellusoppaan kanssa.  Aamu oli pimeä ja hieman sateli vettä,  ja aika paljon jännitti. Lähdettiin pienellä kuuden hengen porukalla kohti auringon nousua tarkoituksena mennä sukeltamaan paikkaan,  jossa on mahdollisuus nähdä kettuhait. (Tästä pääset katsomaan millainen hai on kyseessä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kettuhai)

Ajoitus on tässä tapauksessa tärkeä koska ko. paikassa paras mahdollisuus nähdä kettuhait on juuri auringon nousun aikaan. Venematkan kesti noin 30 minuuttia ja oli upeaa matkata valkenevassa aamussa.  Mitä lähemmäksi sukelluspaikkaa päästiin sitä enemmän jännitys kasvoi. Jännitys ei johtunut siitä,  että hait olisivat vaarallisia vaan siitä,  että näkyykö niitä vai ei. Nämä hait eivät ole kiinnostuneita ihmisistä ravintona ja sellaisia hailajeja on maailmassa muutenkin vain neljä.  Mutta pakko sanoa,  että oli kyseessä mikä tahansa hai niin kyllä siihen pelon sekaisella kunnioituksella suhtautuu.

Kun saavuimme paikalle oli siellä jo seitsemän venettä ja niiden sukeltajat pinnan alla,  joten joillakin oli ollut vieläkin aikaisempi aamu. Sukelluspaikkana kohde oli helppo.  Virtausta ei ollut ja syvyys haiden katselupaikalla vain 15-23 metriä.  Ainoa haaste oli muiden sukeltajien suuri määrä. Kettuhait ovat juuri se syy miksi suurin osa turisteista tulee Malapascuan saarelle sukeltelee. Ja kaikki haluavat nähdä näitä maagisia luontokappaleita. Näitä haita esiintyy maailmassa vain kolmessa paikassa,  joten se on yksinkertaisesti tämän alueen vetonaula. Sukellupaikan pohjaan oli jopa viritetty köysi,  josta saattoi pitää kiinni ja odotella milloin mahdollisesti hai tai useampi ilmestyy paikalle.  Meillä oli oppaana mielettömän hyvä ja mukava Carlo,  joka johdatti meitä pinnan alla. Odotimme haita köyden luona muutaman minuutin näkemättä niitä,  kunnes lähdimme jatkamaan matkaa toiseen paikkaan missä piti myöskin olla hyvät mahdollisuudet nähdä hait. Onni ei kuitenkaan ollut matkassa ja aloitimmekin hieman pettyneenä sukeltamisen takaisin päin veneelle.  Ja sitten. Ei jumalauta miten upean hain näimme. Jotain aivan sanoinkuvaamattoman maagista. Hai oli noin 4-5 metriä pitkä ja kaunis kuin mikä. Se lipui meitä vastaan vasemmalta puolelta noin viiden metrin päästä. Syke kyllä nousi samantien. Sen liike,  väri,  muoto ja yhtäkkinen ilmestyminen oli ihmeellistä. En muista milloin viimeksi olen tuntenut samanlaista maagisuuden tunnetta. Eikä tämä ollut vielä tarpeeksi.  Kolmisen minuutti tästä niin toinen yksilö lipui ohitse.  Huh huh! Nousimme pintaa onnellisena ja heti kun oltiin pinnan päällä niin kunnon tuuletukset ja riemunkiljaisut.  Meitä oli tällä reissulla vain kaksi ryhmää ja kummallakin kahden hengen ryhmällä oma opas. Valitettavasti reissussa ollut toinen ryhmä ei nähnyt haita.

Päivän seuraava reissu matkasi Gato-nimiselle saarelle. Matkaan lähdettiin puoli kympin maissa ja noin tunnin verran matkattiin. Eka sukellus oli tosi kiva ja nähtiin paljon eri kaloja muutamia käärmeitä ja värikkäitä kaloja. Puolessa välissä sukellusta oli tämän sukelluksen kohokohta. Menimme ison kallion juureen jonka alla oli kolo.  Kurkkasimme koloon ja siellä oli päiväunilla kolme noin reilun mittaista valkoevähaita. Mikäs siellä nukkuessa.

Päivän kolmas sukellus oli myös Gato-saarella mutta toisella puolella. Tällä sukelluksella laskeuduttiin aluksi noin viiteen metriin ja siitä sukellettiin sisään luolaan.  Aivan sairaan siistiä. Luolassa oli pilkkopimeää ja lampulla pystyi näkemään hauskoja yksityiskohtia ja kaloja lampun valokeilassa. Luola oli noin 20-30 metriä pitkä ja samalla kun ulostuloaukon valo alkoi kajastamaan näkyi luolan suun vieressä olevassa syventeessä uivan ympyrää kaksi valkoevähaita. Aivan järkyttävän siistiä. Hait uivat sellaista ympyrää,  että se näytti siltä että olisivat tulossa kohti,  mutta aina sitten tekivät nopean käännöksen.  Käsittämättömän hieno kokemus. Sitten vaan luolasta ulos ja etsimään muita kaloja.  Loppusukellus meni luolaa miettiessä.

Tämä päivä on mennyt rannalla maaten ja eilistä miettien. Upeita juttuja!