Air Asia toi hienosti perille Sydneyn kansainväliselle lentokentälle. Lento oli kivasti yön yli ja kesti 7,5 tuntia. Tuosta ajasta nukuin suurimman osan. Loput ajasta luin mielettömän hyvää kirjaa (Amitav Ghosh: The Glass Palace). Olin etukäteen ajatellut, että tänne maahan pääseminen on hankalaa kun olin katsonut Suomessa sitä sarjaa Australian rajalla. Siinähän ei kukaan pääse maahan ilman kattavia tarkastuksia. Olin hyvissä ajoin hakenut viisumia, joka oli muuten ehkä kätevin ikinä. Kyseessä sähköinen hakemus, joka täytetään ennen maahantuloa. Sain myönteisen päätöksen noin viidessä minuutissa. Kyllä Suomen passilla on vaan helppoa matkustaa. Kiitokset Suomen valtiolle siitä. Eikä ollut mitään vaikeuksia päästä maahan. Kukaan ei pysäyttänyt mistään ja hommo toimi. No mutta matka meni siis hyvin ja lentokentältä pääsee kätevästi junalla suoraan keskustaan. Olin valinnut hotellin sen sijainnin perusteella ja tämä on totisesti taktisella paikalla. Kaikkialle on lyhyt matka ja mielenkiintoisia paikkoja on aivan lähistöllä. Superystävällisiä kahvilanpitäjiä on useampi tällä kadulla. Hotelli ei ole luksusta vaan aika tavallista keskikastia.
Vaikka olin koneessa nukkunut aika hyvin, niin silti perille saavuttuna uudessa paikassa olin vähän väsy. Hotelliin päästyäni siis oli pienten nokosten aika. Ja siitä sitten taas noustiin Fenix-linnun lailla. Ajattelin, että ensimmäisen päivän ohjelmaksi riittää lähiympäristön tutkiminen ja Australialaisen elämänmenon ihmetteleminen. Pidän siitä, että voin istua jossain kahvilassa ja vain katsella ohikiitäviä ihmisiä. Parasta viihdettä ikinä. Ja täällä kävellessä olen tuntenut olevani pitkästä aikaan tavallinen valkoihoinen mies. Malesiassa minua katsotaan pitkään, koska olen valkoinen mies, jolla on kirkkaan siniset silmät. Ja ei siis Malesiassa pahalla katsota vaan aidon uteliaana ja kiinnostuneena. Ja olihan tässä lähistöllä vaikka mitä nähtävää. Löysin lounaaksi oikein mainion sushi-ravintolan. Kokki oli mainion puhelias ja kiinnostunut kovasti Suomesta. Illalla sitten piipahdin parissa paikallisessa baarissa ihan vaan maistamassa miltä olut maistuu tällä mantereella. Ja maistuihan se.
No tänään sitten, eli reissun toisena päivänä laaajensin hieman tutkittavaa aluetta. Hotelliltani pääse kivasti kävellen 15 minuutissa Sydneyn satamaan missä voi ihailla kuuluisaa oopperataloa ja siltaa. Ja satama oli tosiaan mainio paikka. Saavuin paikalle iltapäivän päätteeksi ennen kuin pimeys laski. Odottelin rauhassa kello kuutta, koska silloin olisi pimeää ja sataman ympärillä oleviin taloihin ja ooppera taloon heijastettaisiin valoshowt. Oli odottamisen arvoinen. Satama täyttyi ihmisistä ja upeista valoista. Valojen lisäksi oli katusoittajia, tanssiryhmiä, taikureita jne. Todella mukavaa torstai-illan viihdettä. Vaikka kuinka olen kuvista nähnyt kuvia Australian kuuluisimmasta rakennuksesta eli oopperatalosta, niin silti kyllä se oli se tunnelma ja muut ihmiset ja elämä joka teki satamasta huikean paikan. Sitten olikin jo vuorossa päivällinen, jota löytyi kivasta Italialaisesta ravintolasta. Otin paljon alkuruokaa ja pääruoaksi risottoa, jossa oli kanaa, pestoa, tuoreita yrttejä, pinjansiemeniä ja cashwepähkinöitä. Saakutin hyvää oli. Aion tehdä samaa kun pääsen omaan keittiöön kotona Suomessa.
Huomenna sitten kokopäivä retki Sinisille Vuorille.
kualalumpurissa 