Arkea

On pakko myöntää, että palaaminen Japanista Malesiaan oli tylsää. Tässä paikassa on paljon paljon hyviä puolia, mutta silti koin, että Japani oli enemmän minun juttu. Ilmasto on täällä ehkä siinä mielessä kivempi, että ei tartte kuin shortsit ja t-paita viskaista päälle kun ulos menee. Samalla ilmasto on myös tylsempi, koska joka päivä on sama lämpötila ja joka päivä jossain vaiheessa myös sataa. Ja nyt viimeaikoina on esiintynyt todella huikeita ukkosmyrskyjä. On maagista. Katsella pimeässä illassa, kun ukkoset leimahtelevat kaupungin yllä. Jyrinä ja salamointi on huikeaa. Siinä missä Japanissa pidin järjestyksestä, tehokkuudesta, kohteliaisuudesta, ihmisten huomioonottamisesta ja säännöistä, niin edellä mainitut asiat ovat niitä joita täällä Malesiassa ei juuri esiinny. Ehkä hieman tässä kärjistän, mutta elämäntyyli ja rytmi on täällä paljon rennonpaa ja se tuo mukanaan myös sen, että ehkä ei tarvitse huomioida niin paljon muita ihmisiä (erityisesti liikenteessä ja kauppakeskuksissa), säännöillä ei ole väliä koska kaikesta selviää maksamalla (korruptio kukoistaa kaikilla elämän osa-alueilla), tehokas ei myöskään voi olla, koska on niin kuuma. Jotenkin, tuntuu että todella suuri osa ihmisistä haluaa elämän olevan yksinkertaista ja että kaikki pyörii vain oman navan ympärillä. Olen tavannut täällä uskomattoman fiksuja tyyppejä, jotka haluavat muuttaa tätä yhteiskuntaa enemmän välittäväksi, oikeudenmukaisemmaksi ja vähentää korruptiota. Olen myös tavannut ihmisiä, jotka vähät välittävät mistään muusta kuin itsestään. Ravintoloissa näkyy lapsiperheitä, missä lapsien annetaan heitellä ruokaa, huutaa ja kiljua samalla kun itse syödään suu auki, puhutaan ja tottakai näprätään puhelinta. Minun maailmassa edellä mainittu on huonoa käytöstä, ja nimenomaan minun maailmassani. Nämä ihmiset tuskin pitävät sitä huonona käytäksenä, joten minun ongelmani se silloin on, ei heidän.

Olen yrittänyt miettiä mistä täällä vallitseva yrittämättömyys (yleinen laiskuus) johtuu ja en todellakaan ole löytänyt mitään vastausta. Tämä on aivan ihana maa, jolla olisi valtavat mahdollisuudet nousta kurjuudestaan todelliseksi unelmamaaksi. Poliittinen järjestelmä on mikä on ja varmasti on mielettömän vaikeaa sovittaa yhteen muslimien ja ei-muslimien tapoja elää ja olla. Jos korruptiota on esiintynyt aina, niin sitä ei hetkessä kitketä pois. Koulutukseen tulisi panostaa paljon. Lapset pitäisi saada lukemaan, ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Valtion tulisi tehostaa toimintaa esimerksi teiden kuntossapidon suhteen ja näyttää esimerkkiä miten töitä tehdään ja miten muutoksia voidaa saada aikaiseksi. Ja tietenkän kaikki ei ole mustavalkoista ja kaikki eivät ole laiskoja jne. Tämä vain minun pienenä ajatuksena ja minun ”silmälasien” läpi suodatettuna. 

Täällä siis Japanin jälkeen arki on ollut arkista: salilla käyntiä, syömistä, ihmisten tapaamista, opiskelua, leffojen katselua ja yleistä ihmettelyä. Huikeita ruokia on taas tullut maisteltua ja monesti myös petyttyä ruokaan. Kohta tulee kuusi kuukautta täyteen Aasiassa oleskelua ja pakko kai se on myöntää, että tässä alkaa myös olla mielihaluja töiden tekemistä kohtaan. Tarvittiin siis kuusi kuukautta siihen, että työasiat lähtevät mielestä ja että taas alkaisi olla valmis työhaasteisiin. Sitten kun aloitan työt, niin kuinkahan kauan kestää, että kaipaan takaisin töistä-vapaaseen arkeen. Mutta vielä ei ole töiden aika sillä edessä on vielä muutama todella mielenkiintoinen seikkailu.

Ai niin vappu. Vappua ei tänä vuonna ollut ollenkaan. Ja koska tänä vuonna vappu jäi väliin, niin ensivuonna sitä suuremmat vappuhulinat. Nyt kahvilaan istumaan ja tuijottamaan ihmisiä ja miettimään mikä minusta tulee isona 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s