Takayamassa, upea vuoristo ja upeita kokemuksia

Ja niin on upea paikka tämä Takayama. Pieni viriili kylä joka kylpee näin huhtikuun lopussa kirsikkapuiden kukinnoissa. Kaupunkia halkoo muutama joki ja joenvarret ovat täynnä kukkivia kirsikkapuita. Aivan upean näköistä ja tähän kun yhdistetään vielä erikoiset japanilaiset talot ja niiden koristeellisuus niin aika hurmaava ja mieltä ylentävä kokemus. Tätä seutua kutsutaan Japanin alpeiksi ja sen kyllä huomaa. Tätäkin kaupunkia ympäröivät upeat vuoret. Vähän tuolla kauempana näkyy lumisia vuoria, jotka siintävät hieman eri väreissä riippuen kellonajasta ja auringonpaisteesta. Jotenkin tämä paikka sai minussa aikaan sen, että haluan päästä Lappiin ensi syksynä katsomaan ruskaa. Otan mukaan kaksi maailman ihaninta koiraa ja lähden katsomaan ruskaa ja näkemään uuslappaista veljeäni ja hänen perhettään pitkästä aikaa.

Sää on ollut aivan todella upea. Päivisin on ollut lämmintä, noin 18-20 astetta ja auringonpaisteessa toki enemmän, mutta iltaa kohti sitten viilenee alle 10 asteeseen. Kaupunki on pieni ja tämän valloittaa helposti muutamassa päivässä. Tämä paikka on täynnä aivan mahtavia pieniä kauppoja ja ravintoloita. Harmi vaan, etten ymmärrä yhtään mitään mitä kaupoissa myydään. Kaikki syötävät asiat näyttävät todella omituiselta, herkullisilta mutta omituisilta. Ja minulle tuli myös yllätyksenä, että kovin ovat makean perään nämä japanilaiset. Erilaisia herkkuja on vaikka millä mitalla ja ilmeisesti mitä ihmeellisimmissä mauissa. Mutta kaikki ne herkut, jotka ovat joutuneet minun suuhuni ovat olleet mahtavan makuisia. Ja mitä kummallisimpia asioita on tullut ostettua käveltyä ympäriinsä ja nämä kaikki asiat ovat olleet syötäviä. Ja kun kielitaito ei ole riittänyt ilmaisemaan mitä haluaa niin sitten on vaan osoitettu sormella ruokalistaa tai kuvaa ja tavattu hitaasti sitä mitä halutaan. Yksi tämän päivän huikeista makuelämyksistä oli mochi. Se on siis japanilainen leivonnainen/jäätelö. Valitsin mauksi kiivin (kiiwi) ja maku vei kielen mennessään.

Aivan pakko on vielä hehkuttaa tätä japanilaista kohteliaisuutta. Tänne tullessa junassa kun konduktööri oli tarkastanut liput, niin poistuessaan vaunusta hän kääntyi vielä matkustajiin päin ja kumarsi. On vaan niin kovin vaikeaa nähdä suomalainen krapulasta kärsivä konduktööri Pentti aamuvuorossa Pendolinossa, joka lippujen tarkastamisen yhteydessä kiittäisi kauniisti jokaista lipun ojentanutta matkustajaa ja poistuessaan vaunusta vielä kumartaisi kiitoksen ja kunnianosoituksen matkustajille, että ovat valinneet junan, joka työllistää Pentin. Kaikista ravintoloista poistuessa on henkilökunta kiitellyt ja kumarrellut. Pidän siitä erityisen paljon. Pidän siitä siksi, että minusta se kertoo nöyrästä asenteesta työtä kohtaan. Asiakaspalvelussa palvellaan asiakasta. Ilman asiakasta ei ole töitä. Kohteliaisuus ei ole keneltäkään pois. Olen ilolla pannut merkille, että kaikki huomaamani eri alojen työntekijät ovat ylpeitä työstään. Ja juuri sen pitää olla. Kaikki työ on arvokasta, aivan kaikki. Jokainen hoitaa oman työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ja se riittää. Asenne omaa työtä kohtaan, työn arvostaminen ja ennen kaikkea itsensä arvostaminen näkyy ulospäin. Se näkyy siinä, että se herättää kunnioitusta ja luottamusta.

Tämän illan ruokapaikassa, jonne muuten piti jo eilen varata pöytä, oli jälleen kerran aivan mainio palvelu. Ruoka oli ihmeellisen hyvää. Todella yksinkertaista ramenia (Ramen), mutta silti niin kovasti hyvältä maistuvaa. Paikka piti japanilainen pariskunta, joiden seurassa oli ilo ruokailla. Niin kohteliasta ja hyvää ja sydämellistä palvelua en ole vähän aikaan saanut. Kun he kysyivät mistä olemme ja saivat tietää, että Suomesta olemme, niin entistä sydämellisemmäksi meno muuttui. Nainen oli suuri suuri muumifani ja tiesi paljon Suomesta. Hänellä oli unelmana päästä käymään Suomessa. Ainakin Helsinki, Muumimaailma ja Lappi olivat hänen toivomuslistallaan. Sinä päivänä kun voitan lotossa niin lennätän tämän pariskunnan Suomeen.

Tänään käytiin myöskin japanilaisessa kylpylässä (Onsen). Oli taas oikein virkistävä reissu ja näin atooppisesta ihosta kärsivälle myös todelle parantava reissu. Olen Malesian kosteassa ilmastossa saanut olla rauhassa atopian tuomilta kuivumisilta ja kutiamisilta, mutta täällä kylmässä Japanin keväässä iho on taas näyttänyt merkkejä atopiasta. Mutta eipä hätää. Japanilaisen kylpylän vesi on vienyt mennessään kaikki atooppisen ihottuman oireet. Lämpimiä altaita poreilla tai ilman, ulkona tai sisällä oli tänään tarjolla riittävästi. Piipahdin myös oikeassa saunassa ja nautin siitäkin.

Upea loma ollut ja pakko on tulla uudestaan Japaniin ajan kanssa. Huomenna sitten muutama bussi ja juna vuorten halki, jotta päästään takaisin Tokioon ja nukkumaan vielä yksi hotellissa, sillä lento kotiin Kuala Lumpuriin lähtee maanantaiaamuna. Upea maa ja huikeita kokemuksia tarjosi tämä reissu. Vielä yritetään ottaa kaikki irti viimeisestä päivästä ja viimeisistä tunneista ennen lentoa Malesiaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s