En muista kuinka kauan, mutta siis todella kauan, olen haaveillut matkasta Japaniin. Nyt tuli eteen mahdollisuus toteuttaa tämä haave, joten ilman muuta matkalaukkujen pakkaus ja menoksi. AirAsian yön yli kestävä lento toi mukavasti perille Tokioon maanantaiaamuksi. Olin varannut lipun businessluokasta, koska halusin nukkua koko lennon makuuasennossa. Lipun hinta oli naurettavan halpa, koska AirAsia on siis edelleen halpalentoyhtiö. Lento meni todella mukavasti ja nopeasti. En tiedä kuinka paljon tai hyvin loppujen lopuksi sain nukuttua, mutta suhteellisen pirteässä kunnossa astuin Japanin maaperälle. Täällä Japanissa nyt muutaman päivän olleena olen yrittänyt miettiä, mistä tämä hinku päästä tänne oikein kumpuaa. Miksi olen pitkään haaveillut matkasta tänne? Enkä vielä ole tähän vastausta löytänyt, sen sijaan olen löytänyt paljon paljon muuta.
Neljä kuukautta trooppisessa ilmastossa viettäneelle tämä +10 astetta on aika karua. Samaan aikaan se tuntuu mahtavan kotoisalta ja raikkaalta. Aika kiva välillä laittaa kunnolla vaatteita päälle ennen kuin menee ulos. Ilma on raikas ja tuuli tuo mukanaan raikkaita ajatuksia. Ilmaston lisäksi täällä miellyttää sekasortoiseen Kaakkois-Aasiaan verrattuna järjestys ja ihmisten kohteliaisuus. Kaikille asioille on paikkansa aivan kaikkialla. Kaikki tuntuu jotenkin loppuun mietityltä ja organisoituneelta. Perfektionistina täällä voisi olla ihanteellista asua. Aamiaisella kulmakuppilassa ollessa reppuni oli normaalisti pöydän vieressä lattialla. Viereisessä pöydässä istui vanha japanilainen mummo joka lähtiessään astui reppuni hihnan päälle. Hän oli kovin pahoillaan ja yritti puhdistaa hihnaa, koska oli sen mennyt omasta mielestä likaamaan. Hän pahoitteli ja puheli kovasti aluksi japaniksi, mutta koska pian huomasi, että sanakaan emme ymmärtäneet hän vaihtoi englantiin. Kysyi mistä tulimme, ihasteli Suomea ja toivotti tervetulleeksi. Ihastuttavaa!
Ensimmäiset päivät kuluivat Tokiossa. Valitettavasti sää ei suosinut tällä kertaa, sillä ensimmäiset kaksi päivää satoi taukoamatta. Kolmantena päivänä aurinko tuli esille ja sai Tokion tuntumaan entistä mahtavammalta paikalta. Olen ollut lapsenomaisen innoissani koko ajan täällä. Tunnen olevani niin turisti kuin voi vaan olla. En ymmärrä katukylteistä mitään, en ravintolan ruokalistoista, en oikeastaan mistään yhtään mitään ja se tunne on aivan mielettömän hieno. Upeaa olla pihalla aivan kaikesta ja vain ihmetellä kaikkea suu auki innoissaan. Ihmisten kohteliaisuus miellyttää erityisen paljon. Asiakaspalvelijat ovat äärimmäisen ystävällisiä, hymyileviä ja kohteliaita. Aina ei olla löydetty yhteistä kieltä, mutta silloin ollaan vaan hymyilty ja kumarreltu kahta kauheammin puolin ja toisin. Joistakin paikoista tulee vaan tunne, että täällä olen ollut aikaisemmin tai että ko. paikka tuntuu kodilta. Tokio ja Japani ovat saaneet edellä mainitut tunteet minussa aikaiseksi. Voin hyvin ymmärtää sen, että joillekin ihmisille tällainen organisoitu ja järjestelmällinen elämä ei sovi, mutta minua se kiehtoo. Jos joskus voitan lotossa, niin saatan muuttaa tänne.
Kolmannen päivän vietimme Tokion puistoja ihaillen ja auringon paisteesta nauttien. Söimme maittavan lounaan tietämättä mitä söimme, mutta hyvää se oli. Iltapäivällä otimme luotijunan Tokiosta Kiotoon. Matkaa kertyi noin 400 kilometriä, mutta matka aika vain noin 2 tuntia ja 15 minuuttia. Eli aika monta sataa kilometriä tunnissa junat täällä pyyhältää.
Kiotossa olimme klo 17.30 joten tämän päivän ohjelmaan ei kuulunut oikeastaan muuta kuin hotellin löytäminen, majoittuminen, muutamien drinkkien nauttiminen ja tietysti illallinen sushiravintolassa. Illalliselta palatessa piti vielä pysähtyä ”Alkossa” ostamassa paikallista olutta, Asahia.
Huomenna torstaina alkaa sitten Kiotoon tutustuminen ihan todenteolla. Aivan mahtavaa olla täällä.
kualalumpurissa 