Elämäni sukelluspäivä

Eipä tule ihan heti mieleen milloin viimeksi on ollut näin mahtava sukelluspäivä kuin eilinen oli. Päivä lähti käyntiin herätyksellä klo 4.40. Pikaisten aamutoimien jälkeen oli vuorossa tulevan sukelluksen läpikäyminen sukellusoppaan kanssa.  Aamu oli pimeä ja hieman sateli vettä,  ja aika paljon jännitti. Lähdettiin pienellä kuuden hengen porukalla kohti auringon nousua tarkoituksena mennä sukeltamaan paikkaan,  jossa on mahdollisuus nähdä kettuhait. (Tästä pääset katsomaan millainen hai on kyseessä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kettuhai)

Ajoitus on tässä tapauksessa tärkeä koska ko. paikassa paras mahdollisuus nähdä kettuhait on juuri auringon nousun aikaan. Venematkan kesti noin 30 minuuttia ja oli upeaa matkata valkenevassa aamussa.  Mitä lähemmäksi sukelluspaikkaa päästiin sitä enemmän jännitys kasvoi. Jännitys ei johtunut siitä,  että hait olisivat vaarallisia vaan siitä,  että näkyykö niitä vai ei. Nämä hait eivät ole kiinnostuneita ihmisistä ravintona ja sellaisia hailajeja on maailmassa muutenkin vain neljä.  Mutta pakko sanoa,  että oli kyseessä mikä tahansa hai niin kyllä siihen pelon sekaisella kunnioituksella suhtautuu.

Kun saavuimme paikalle oli siellä jo seitsemän venettä ja niiden sukeltajat pinnan alla,  joten joillakin oli ollut vieläkin aikaisempi aamu. Sukelluspaikkana kohde oli helppo.  Virtausta ei ollut ja syvyys haiden katselupaikalla vain 15-23 metriä.  Ainoa haaste oli muiden sukeltajien suuri määrä. Kettuhait ovat juuri se syy miksi suurin osa turisteista tulee Malapascuan saarelle sukeltelee. Ja kaikki haluavat nähdä näitä maagisia luontokappaleita. Näitä haita esiintyy maailmassa vain kolmessa paikassa,  joten se on yksinkertaisesti tämän alueen vetonaula. Sukellupaikan pohjaan oli jopa viritetty köysi,  josta saattoi pitää kiinni ja odotella milloin mahdollisesti hai tai useampi ilmestyy paikalle.  Meillä oli oppaana mielettömän hyvä ja mukava Carlo,  joka johdatti meitä pinnan alla. Odotimme haita köyden luona muutaman minuutin näkemättä niitä,  kunnes lähdimme jatkamaan matkaa toiseen paikkaan missä piti myöskin olla hyvät mahdollisuudet nähdä hait. Onni ei kuitenkaan ollut matkassa ja aloitimmekin hieman pettyneenä sukeltamisen takaisin päin veneelle.  Ja sitten. Ei jumalauta miten upean hain näimme. Jotain aivan sanoinkuvaamattoman maagista. Hai oli noin 4-5 metriä pitkä ja kaunis kuin mikä. Se lipui meitä vastaan vasemmalta puolelta noin viiden metrin päästä. Syke kyllä nousi samantien. Sen liike,  väri,  muoto ja yhtäkkinen ilmestyminen oli ihmeellistä. En muista milloin viimeksi olen tuntenut samanlaista maagisuuden tunnetta. Eikä tämä ollut vielä tarpeeksi.  Kolmisen minuutti tästä niin toinen yksilö lipui ohitse.  Huh huh! Nousimme pintaa onnellisena ja heti kun oltiin pinnan päällä niin kunnon tuuletukset ja riemunkiljaisut.  Meitä oli tällä reissulla vain kaksi ryhmää ja kummallakin kahden hengen ryhmällä oma opas. Valitettavasti reissussa ollut toinen ryhmä ei nähnyt haita.

Päivän seuraava reissu matkasi Gato-nimiselle saarelle. Matkaan lähdettiin puoli kympin maissa ja noin tunnin verran matkattiin. Eka sukellus oli tosi kiva ja nähtiin paljon eri kaloja muutamia käärmeitä ja värikkäitä kaloja. Puolessa välissä sukellusta oli tämän sukelluksen kohokohta. Menimme ison kallion juureen jonka alla oli kolo.  Kurkkasimme koloon ja siellä oli päiväunilla kolme noin reilun mittaista valkoevähaita. Mikäs siellä nukkuessa.

Päivän kolmas sukellus oli myös Gato-saarella mutta toisella puolella. Tällä sukelluksella laskeuduttiin aluksi noin viiteen metriin ja siitä sukellettiin sisään luolaan.  Aivan sairaan siistiä. Luolassa oli pilkkopimeää ja lampulla pystyi näkemään hauskoja yksityiskohtia ja kaloja lampun valokeilassa. Luola oli noin 20-30 metriä pitkä ja samalla kun ulostuloaukon valo alkoi kajastamaan näkyi luolan suun vieressä olevassa syventeessä uivan ympyrää kaksi valkoevähaita. Aivan järkyttävän siistiä. Hait uivat sellaista ympyrää,  että se näytti siltä että olisivat tulossa kohti,  mutta aina sitten tekivät nopean käännöksen.  Käsittämättömän hieno kokemus. Sitten vaan luolasta ulos ja etsimään muita kaloja.  Loppusukellus meni luolaa miettiessä.

Tämä päivä on mennyt rannalla maaten ja eilistä miettien. Upeita juttuja!

image

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s