Kaukaisella rannalla

Aikalailla totaalinen rentoutuminen tapahtui tällä rantalomalla. Paikka on uskomaton helmi ja kehottaa itsessään rauhoittumaan ja nauttimaan hidasrytmisestä elämästä. Henkilökunta on ystävällistä, bungalovin varustelu riittävä ja ruoka aivan erinomaista. Päivä päivältä hyvä ja rento olo vain kasvoi ja kasvoi. Otin pieniä nokosia ja luin kirjaa riippumatossa aaltoja kuunnellen. Jos minä suunnittelisin muutaman viikon Thaimaan lomaa niin tulisin juuri tänne? Ottaisin tuosta viereisestä resortista (Libong Relax Beach Resort) sellaisen bungalovin joka on vain muutaman metrin päässä merestä. Nämä kaksi resorttia ovat aivan vierekkäin, mikä on kiva, koska silloin voi valita kahden ravintolan väliltä. Meidän resortin ravintola oli listaltaan vaatimattomampi mutta ruoka maultaan parempaa kuin toisessa. Jouduin syömään useamman kerran kanaa keltaisessa curryssä, koska se oli taivaallisen hyvää. Samoin paikan katkarapuruoat olivat täydellisiä. Kyseessä ei ollut mitkään pienet katkaravut vaan suuria, tuoreita ja maukkaita.

IMG_0395[1]
Päivät sujuivat ollen. Katselin välillä valkopäistä kotkaa joka uljaana liiteli paikan yllä. Myös muita pienempiä lintuja oli ihastuttavan paljon. Välillä meressä polskimisen jälkeen makasin rannalla ihmetellen rapujen touhuja. Ja siinä riittikin seuraamista. Kaiken kokoisia rapuja kipitti rannalla. Osa niistä oli tehnyt kodin kotilon kuoreen, joten niiden seuraaminen kävi asuntoautonäyttelystä. Paikan edustalla ehkä noin kilometrin päässä on saari, sen viereen laskee aurinko. Auringon laskut olivat tyrmäävän upeita. Päivällä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, joka valitettavasti näkyy ihon punoituksena, mutta aina kello kuudeksi auringon laskuun kerääntyi muutama pilvi, jolloin taivaanranta leimusi punaisissa väreissä. Auringon laskut ovat minulle maagisia hetkiä. Saan mielettömän hyvän tunteen niistä auringonlaskun minuuteista. Tunnetta kuvaa ehkä parhaiten sana toivo.
IMG_0401[1]
No jotta seikkailumieli sai myöskin tyydytystä, oli yhtenä päivänä vuorossa dugong-safari. Lähtö oli aamulla mukavasti yhdeksältä ja safarin piti kestää kolmisen tuntia. Viime jouluna Bunakenin merikansallispuistossa oli myös mahdollisuus bongata ko. otuksia, mutta silloin onnea ei ollut. Tällä kertaa onnea oli. Ajoimme veneellä noin 20 minuuttia, pysähdyimme ja heitimme ankkurin mereen. Vain muutaman minuutin jälkeen vedestä nousee pintaan hengittämään dugong. Minä olin ollut siinä uskossa että nämä äärimmäisen ujot omanlaisensa merenneidot olisivat pieniä, mutta nämä olivatkin suuria. Veikkaisin että reilu kaksi metriä oli kavereilla mittaa. Veneenkuski oli ainakin yhtä innoissaan niiden näkemisestä kuin minäkin. Vain kolmannes näistä reissuista saa happy endin. Resortin omistajakin sanoi, että hän on ollut neljä kertaa safarilla, mutta ei ole kertaakaan niitä nähnyt. Siinä me tuijottelimme hetken toisiamme, minä ja Riikka (dugong), kunnes ne matkasivat pois. Parin tunnin jälkeen olimme takaisin resortissa lounaalla ja toipumassa tästä uuvuttavasta seikkailusta. Kuskina ollut vanhempi herrasmies oli puhelias, mutta vain thaiksi. Minun thaimaan osaaminen on sarjaa Minä rakastan sinua, joten en nyt sitäkään koko aikaa viitsinyt sedälle hokea. Mutta juttuun tultiin ja keksin päästä suomennuksen hänen tarinoilleen. Kuten esimerkiksi sen, että dugongit osaavat lentää. Loppupäivän ohjelmassa oli thaihieronta.

Paikan avonainen hierontapaviljonki, eli katos sijaitsi vain 20 metrin päässä kämpästä. Se on aivan meren äärelllä joka takaa siihen lämpimän merituulen vireen pitäen hyttyset poissa. Marssin pöydälle ja pyysin thaihieronnan. Hommissa oli iäkkäämpi ja hieman kookkaampi thairouva, joka oli ennenkin saanut lihaa notkeaksi. Kovat oli otteet rouvalla ja siinä ei paljon kyselty miltä tuntuu. Mutta hyvää se teki. Vajosin minuutti minuutilta rennommaksi ja rennommaksi. Selkä ja jalat saivat erityisen hyvän murjonnan joka tulikin tarpeeseen seuraavan päivän sukelluksia silmällä pitäen.

Illat ovat pimeitä ja hyvä ruoka alkaa nukuttamaan, joten varmaan jo vähän kymmenen jälkeen lamppu on sammunut joka ilta. Illalla kuuluu sitä tuttua Thaimaan sirkkojen soittelua ja lintujen iltavisertelyä.

Viimeisenä lomapäivänä oli vuorossa sukellusreissu. Meri oli aamulla tyyni ja aurinko jaksoi taas paistaa. Saarelta käsin operoi yksi paikallinen dive master (Jolly Rogers niminen operaattori). Todellinen yhden miehen yritys. Hän toimi myös paatin kuskina ja apupoikana hänellä oli oma poikansa. Ensin ajettiin reilun tunnin verran   saarelle nimeltä Koh Ngai mistä haettiin kamat. Oli muuten kivanoloinen saari tuokin. Ehkäpä tarkempaa tuttavuutta saaren kanssa on otettava joskus myöhemmin. Mutta tältä saarelta sitten olikin vain lyhyt 15 minuutin venematka ison kallion juureen, missä sitten oli päivä eka dyykki (Koh Waen). Sen jälkeen ajettiin Koh Kradan -nimiseen saareen lounaalle ja aivan siinä saaren toisessa päässä olikin sitten päivän toinen dyykki. Hyviä paikkoja molemmat, mutta voiton vei tämä jälkimmäinen. Upeita juttuja oli pinnan alla. Antoi taas voimaa käydä nöyränä pinnan alla toteamassa että mahtava on kalojenkin valtakunta.

IMG_0452[1]

Voimaantuneena rantalomalta takaisin Kuala Lumpuriin. Lautoilla taas mennään, eli sama reitti kuin tänne tullessa mutta toisin päin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s